Uskallan melkeinpä väittää suurimman osan suomalaisista olevan kesäihmisiä. Toki kun vuodesta se kahdeksan kuukautta vietetään hämärässä, sateessa ja viileässä, tuntuu kesän lämpö lomafiiliksineen aina yhtä houkuttelevalta. Siksi saankin hyvin kummaksuvia katseita kertoessani olevani enemmän talvi-ihminen. Pidän mielummin sen neljän viikon lomani jouluna kuin kesällä - "Siis mitä?! MIKSI?!"
Kaikessa yksinkertaisuudessaan rakastan Suomen jokaista vuodenaikaa! Sehän se ihanuus onkin, meillä on neljä vuodenaikaa joissa jokaisessa on ne parhaat (ja toki ne ei niin parhaat...) puolensa.
Aina ne kevään ensimmäiset auringonsäteet tuntuvat ihan mielettömiltä, kesän paahde ja mansikat, pitkät illat ja lämpimät yöt - vai ne kinosten alta paljastuvat roskat, kuraa tihkuvat lenkkipolut, ärhäkät ampiaiset, aurinkoihottuma ja unettomat hiki-yöt? No ne kaikki, onhan se kokonaisuus ihana, ei siitä pääse mihinkään :) ja tuskinpa se seuraava vuodenaika tuntuisi niin kivalta ilman niitä huonojakin puolia?
Mä olen aina ollut henkeen ja vereen talvi-ihminen. Syksyä rakastan myös aivan mielettömästi! Se onko tämä ihan oikeasti "minun juttuni" vaiko vain äidin aivopesun tulosta (talvi- ja syysihminen hänkin), don't care, hymyn mun kasvoille saa se fiilis kun eräänä loppukesän iltana huomaat ettet enää voikaan pitää terassin ovea auki kun alkaa palelluttaa, lenkillä ei ihan pitkähihainen riitäkään ja illat alkaa hämärtää sen verran että on aika kaivaa ne kynttilät kaapeistä... Sitten se alkaa, SYKSY!
Tämän postauksen kuvat ovat viime syksyn ja talven satoa!
Syksy tuo jotenkin aina sellaisen energiabuustin mukanaan - viileät ilmat houkuttelevat pitkille lenkeille, touhuamaan kotona, sisustamaan ja kokkailemaan, kesähelteillä kun se uunin ja hellan lämmittäminen ei aina napostele. Ja pakko myöntää, kyllä ne ekat kylmät päivät ovat myös lupaus joulusta, ainakin tämän jouluhöperön ihmisen mielestä. Puhumattakaan siitä fiiliksestä kun joku aamu näkee maan olevan lumessa, oi ja voi <3 (näiden alla olevien kuvien fiilis saa meikäläisen hykertämään, en malta odottaa!).
Jotkut ihmiset kokevat pimeät vuodenajat masentaviksi ja väsyneiksi, mikä nyt on ihan loogista! Itse olen kuitenkin oppinut (vaiko opetellut) ottamaan ne jokavuotiset sadepäivät ja loskaharmaat yhtä innolla vastaan kuin ne auringonsäteetkin. Jotenkin se pimeys on niin melankolisen tunnelmallista että tykkään siitä ihan hirvesti! Mikäs sen ihanampaa, kuin käydä ensin rämpimässä heijastimien ympyröimänä kunnon lenkki, sitten saunan kautta riisipuuro tulille, koko perhe viltin alle sohvalle ja leffa pyörimään, ei se muuta tarvitse!
Siellä ollaan koko porukka, minä, mies, mäyräkoira ja Pirates of the Caribbean!
Toki joitain alkaa varmasti tämäkin kaava kyrsimään siinä vaiheessa kun loka- ja marraskuu on putkeen ollut tasaisen harmaata, sateista ja kylmää, mutta hei joulu lähenee joka päivä ;) Joulu ansaitseekin sitten täysin oman postauksensa, ehkä useammankin...
Joten ei muuta kuin positiiviset fiilikset kehiin, kyllä se talvi sieltä tulee suremattakin - olisiko ajatusmaailma ehkä vähän muutettavissa paremman fiiliksen kautta? Jos oikein opettelisi hakemaan niitä positiivisia juttuja niistä syksyn negatiivisimmistakin jutuista? Suosittelen ainakin testaamaan, ettei vain tämä ihana vuodenaika mene kokonaan silmien ohi :)
Onkohan olemassa muita talvi-ihmisiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti