maanantai 23. helmikuuta 2015

Still in one piece!

Heipsansaa!

Helmikuu on pian jo vaihtumassa maaliskuulle, hurjaa! Meillä on laskettuaika nyt tulevana lauantaina, 28.2., saas nähdä mille kuukaudelle typy haluaa syntymäpäivänsä asettaa - täällä odotetaan jo malttamattomana hänen saapumistaan! :) ollaan kuitenkin rauhallisin mielin, vointi on edelleen mitä mainioin joten olo ei ole millään muotoa tukala, nautitaan siis vielä täysillä raskaudesta! Tätä tulee varmasti vielä ikävä, saas nähdä kuinka kauan synnytyksen jälkeen sitä vielä havahtuu kuulostelevansa potkuja ja möngerryksiä.

Tässä ollaan saatu nauttia aivan mielettömistä keleistä ja ulkoilusta! Ollaan päästy Aatu-koiran kanssa vetämään meidän jokapäiväinen tunteroinen raikkaassa ja kauniissa ulkoilmassa - vauhti ei meikäläisellä enää päätä huimaa mutta kyllä tuo aurinkoenergia on aivan omaa luokkaansa :) kohta päästäänkiin vetämään lenkit vaunujen kanssa!

En ole malttanut pitää kännykkää taskussa kun aurinko on häikäissyt silmiä, vaan kuvia on tullut napsittua luvattoman paljon. On nämä vuodenajant vain ihania!

Mies ajoi meille moottorikelkalla polut tulitikkutehtaan
raunioiden ympäri!


Viime keskiviikon iltapäivän aurinkoa ihastelemassa takapihalla,
tästä lumesta on jo suurin osa sulanut viikonlopun sateiden jälkeen!
Enää ei kannata joen jäällä moottorikelkkailla ;)

Mies vietti helmikuun alussa myös pari lomapäivää ja nautiskeltin pitkästä viikonlopusta! Käytiin shoppailemassa, lenkeillä, ystävillä kahvittelemassa ja löydettiin yksi aivan mieletön nepalilainen ravintola! Sen innoittamana yritettiin lauantaina tehdä nepalilaista kotonakin kun keittiössä valmistui kanaa maapähkinä-kookoskastikkeessa jota herkuteltiin basmatiriisin ja itsetehdyn naan-leivän kera - ensimmäiseksi yritykseksi olihan se ihan ok muttei mikään makuelämys :D ehkä ensi kerralla paremmalla onnella kun testataan butter chicken-reseptiä, voi nam!

Laskiaisena nautittiin perinteistä kun hauduteltiin
hernekeittoa! Keittoon hyödynnettiin joulukinkun
jämät pakkasesta.

Laskiaisena saatiin ystäviä kylään ja tarjolla oli
tietysti laskiaispullia! Mies vaivasi taas ihanan
litran pullataikinan joista pyöräytin myös
vaniljatäytepitkoja pakkaseen vierasvaraksi.

Arkipäivän lounasta! Kunnon salaatti maistuu aina,
tähän päätyi jääsalaattia, kurkkua, tomskua, paprikaa,
ananasta, aurinkokuivattuja tomaatteja, raejuustoa ja
cashewpähkinöitä. Kylkeen vielä jälkiuunileivän viipale
ja iso lasillinen vettä, niiiin hyvää!

Tänään meillä on siis raskaus edennyt viikoille 39+2 eli meneillään on raskausviikko 40, huomenna olisi taas neuvola jossa päästään kuulemaan meidän tuoreimmat kuulumiset ja typyn jumputukset :)
Viime käynnillä 1,5viikkoa sitten kaikki oli oikein hyvin, hemoglobiinikin oli hienosti 131! Kova hän on edelleen liikkumaan ja melskaamaan, eipä ole vielä tarvinnut huolestua tai tehdä liikelaskentaa. Mies välillä pelästyy kun saatan yhtäkkiä havahtua haukkaamaan henkeä ja laittaa kädet vatsalle - "Ei mitään hätää, joku vain yrittää muovata kylkiluuni uudelleen.." :D En olisi ikinä osannut kuvitella että voisin viimeisillä raskaushetkilläni näin hyvin. Toki lantiossa huomaa että jotain tapahtuu ja edelleen yölliset kymmenet asennonvaihdot ja pissareissut kuuluvat asiaan, mutta muutoin voin aivan kuin ennenkin? Masu ei ahdista, ei närästä, ei kiristä, ja koen itselläni olevan vielä ns. hyvin tilaa. Mitään synnytystä ennakoivia merkkejä ei siis ole ollut ilmoilla, vaikkakin olen havahtunut välillä eriskummallisiin tuntemuksiin eriskummallisissa paikoissa ja öisin muutamiin kipeämpiin supisteluihin. Olen kyllä todella tyytyväinen ja onnekas että typy on viihtynyt yksiössään tänne asti, neuvolassa ja sairaalassa kun ollaan oltu huolissaan että tämä olisi ollut liian kiireinen yksilö kun kohdunkaula oli osoittanut huolestuttavia pehmenemisen merkkejä jo aikaisin toisella kolmanneksella - ihana juttu että hän on malttanut siellä kasvaa ja kehittyä rauhassa ja saada kaikki edellytykset terveeseen alkutaipaleeseen meidän luona <3
Toki mielessä lähestyvä synnytys on useita kertoja päivässä, ja melkeinpä joka aamu ensimmäinen ajatus on ettei se lähtö tullut tänäkään yönä :D jotenkin synnytyksen kuvittelee käynnistyvän yöllä, vaikka kuulin juuri isäni vaimolta kuinka hänen poikansa synnytys käynnistyi keskellä päivää, kun lapsivedet menivät hänen ollessa kassajonossa ruokakaupassa?? Voi apua, ehkä joo yöllä mielummin! Sairaalakassi ollaan pakattu valmiiksi ja siellä on miehelle myös vaihtovaatteet, toivomme nimittäin kovasti saavamme perhehuoneen. Aatu menee "papalle" hoitoon kun me ollaan synnärillä joten voidaan molemmat rauhassa miehen kanssa siellä tuijotella, ihastella ja tutustua meidän rakkauspakkaukseen. Ihan kuin Aatu olisi nyt aistinut että meidän lauma olisi kasvamassa - se käy aika-ajoin pyörähtämässä vauvanhuoneessa, ikään kuin tsekkaamassa olisiko siellä ketään? Isoveli valvoo! :)