Lovely December!

(too) Long time no see! Tämä lomalainen on hurahtanut niin omiin touhuinsa ettei ole edes kuulumisiaan ehtinyt tänne päivittää, hyi minua! ;)

Nyt on siis pari viikkoa oltu jo kotosalla kesälomalla josta siirryn tammikuun puolella suoraan äitiyslomalle! Viimeiset työviikot menivät älyttömän nopeasti ja se viimeinen työpäivä tuntui hyvin eriskummalliselta, jotenkaan en ole vieläkään sisäistänyt sitä että seuraavaan työpäivään taitaa mennä tovi... maailman ihanimmat työtoverit olivat järjestäneet tälle joulupöpille viimeisen työpäivän kunniaksi pikkujoulut! <3 Joulumusiikki raikasi, pöydät notkuivat ihania jouluherkkuja ja sain vielä lahjojakin - pääsivät kyllä yllättämään mut aivan täysin! Eipä vältytty kyyneliltäkään kun vollotin jo ennen kuin kukaan ehti melkein edes sanomaan mitään...

Yllärit <3

Lomapäivät ovat kuitenkin sujuneet aivan mielettömän kivasti ja olen touhunnut kaikenmoista. Jokaiselle päivälle olen asettanut jonkin ns. tavoitteen; vaatekaapit ja keittiönkaapit ovat jo hienossa järjestyksessä, jääkaappi on jynssätty, joulu laitettu, on kokattu ja leivottu ja lenkkeilty Aatu-koiran kanssa :)

Pakkaspäivän aamulenkin fiilikset, huikeeta!

Paras lenkkikamu!

Takapihan maisemaa, not bad :)

Edelleen ollaan voitu "vuokralaisemme" kanssa aivan uskomattoman hyvin, ja vielä paremmin töiden päätyttyä; alkoi se toimistotyö jo käymään aika pahasti alaselälle vaikka kuinka yritti hyödyntää sähköpöydän antimia ja olla ergonominen. Nyt kotona touhuaminen ja lenkkeily on jättänyt liitoskivut täysin unholaan! Toki alaselkä ja lantio muistuttelee itsestään aika-ajoin ja öisin joutuu asentoa vaihtamaan tavallista useammin, mutta ei siis mitään asiaankuulumatonta! Kaikki on sujunut kyllä todella hienosti enkä voisi olla tyytyisempi, toivottavasti jatketaan typyn kanssa samaan malliin <3

rv29

Kokeilin ensimmäistä kertaa tällä viikolla monissa blogeissakin jo tovin pyörinyttä tortillalasagnea! Ja tuli kyllä mielettömän hyvää, tortillalettuina käytin täyjyväversioita ja tein oikein tulisen jauhelihasoossin väliin, päälle runsaasti persiljaa ja juustoa ja ei kun uuniin, tosi nopeaa ja herkkua! Myös tulista bataattisosekeittoa nautiskeltiin viime viikolla, nam :P

Olen myös päässyt touhottamaan joulujuttuja, jonka onkin ollut ylläripylläri aivan parasta! Kotiamme koristaa nyt joulu, ainoastaan joulukuusi vielä puuttuu <3 Kotimme joulu ansaitsee kyllä täysin oman postauksensa :) Toki olen myös leiponut jouluisia juttuja, pari maustekakkua pyöräytin tällä viikolla sekä piparkakkuja. Olemme aina tehneet äitini kanssa piparit samalla suvussamme pyörivällä ohjeella, jolla pipareista tulee ihanan pehmeitä,lempeän mausteisia ja makeita. Tuolla reseptillä piparit kuitenkin kohoavat aikalailla eivätkä uunissa pidä muotoaan, lähdin siis etsimään netistä piparkakkujen ohjetta joka sopisi myös piparkakkutalon rakentamiseen! Kokeilinkin Kinuskikissan sivuilta löytyvää piparkakkutaikinaa joka ei kyllä ollut meidän mieleen... taikina oli suht epämiellyttävä käsiteltävä eikä makukaan mausteisuudellaan sopinut meidän suuhun! No, tarpeeksi koristetta päälle ja lasipurkkiin keittiönpöydälle - ovatpahan ainakin sööttejä jos eivät suuhun asti päädy ;)

Itsenäisyyspäivän perinteitä; Linnan juhlia ja konvehteja!

Tulevalle viikolle onkin kivoja suunnitelmia tiedossa; tiistaina pidän Partylite-kutsut, jotka meillä tarkoittaa lähinnä hyvää tekosyytä kokoontua naisporukalla herkkupöydän ääreen ;) on mukava saada leipoa pöytä koreaksi ja kokoontua rakkaiden kesken, toki voihan niitä kynttilöitäkin siinä ohessa tuoksutella. Leipomisen tohinassa menee siis alkuviikko! Tulevalla viikolla lupasin myös pöyrähtää vielä toimistolla toivottamassa tytöille hyvät joulut ja palauttamassa avaimet - ilmeisesti en todella ole vielä valmis poistumaan töistä kun en tajunnut avaimiakaan palauttaa :D Mutta mikä ihana tekosyy käydä vielä moikkaamassa ja vilauttamassa tätä alati kypsyvää masuani <3 Samalla sovimme myös treffit myös äitiyslomalla olevan työkaverini kanssa, sikäli mikäli hän ei ole ehtinyt jo poksahtaa ;) Kovasti eniten odotan kuitenkin tulevaa perjantaita, jolloin alkaa vihdoin meidän perheen yhteinen LOMA! Mies jää nimittäin melkein 4 viikon "kesälomalle" ja palailee sorvin äärelle taas loppiaisen jälkeen, sitten jäädäänkin odottelemaan isyyslomaa <3

Yhteiselle lomalle meidän tavoite on vain rentoutua, olla kotona ja nauttia joulusta! Toki eipä aika mene vain pötköttelyyn kun heti ensimmäisenä maanantaina suuntaamme mm. Ikeaan vauvanhuoneen ostosten perässä, samoin alamme myös repimään makuuhuoneiden tapetteja kun seinät saavat maalipinnan. Sisustus-juttuja olisi siis myös tiedossa! :) Mutta ensi viikko pörräillään täällä kotosalla vielä Aatun kanssa kaksin, joulu-tohinat jatkuvat ja tavoitteina on mm. pakastimen sulatus ja joulukorttien askartelu!

Mökkiviikonloppu!

 

 

Viikonloppu mökillä sujui ihanasti! Saavuttiin keskelle talvea ja lunta riitti, Aatu-koira oli innoissaan ja haisteli kaikenmaailman eläinten jälkiä minkä ehti, ei meinannut lenkeistä tulla loppua lainkaan kun aina olisi pitänyt mennä vain juoksujalkaa eteenpäin! Aatulla on hyvin vahva riistavietti ja oli kyseessä vainu rusakosta tai hirvestä (tai ihan vain oravasta, kissoista puhumattakaan :D) käynnistyy korvat kadottava hurja ajojahti; tämän vuoksi ei uskalleta pitää Aatua lenkeillä vapaana, onneksi hihnassa riittää pituutta sen verran että pääsee rauhassa touhottamaan :)

 



 

Mökillä oli myös appivanhempieni koira Allu, ja kyllä saivat taas kaverukset leikkiä ja melskata! Leikkivät tosi nätisti keskenään, lähinnä jahtaavat toisiaan ja välissä pitää vähän pomppia ja nuuskuttaa, sitä touhottamista on hauska seurata. Malttoivat kyllä välissä onneksi ottaa torkutkin ;)

 

 

Mökkinä meillä toimii anoppini lapsuudenkoti. Me ei olla kovin mökki-ihmisiä ja viihdytään kotona; voin suoraan tunnustaa olevani sen verran mukavuudenhaluinen että ne tavalliset mökki-olosuhteet saavat vain yökkäystä aikaan, vaikka se kuinka idyllisesti teoriassa onkin. Käytäntö ulkohuussissa ramppaamisineen onkin sitten eri juttu, no thanks! :D Tämä mökki on kuitenkin sellainen jossa mekin viihdytään, koska puitteet ovat kuin tavan omakotitalossa mutta mökkifiilistä on silti kun luontoa on ympärillä kilometritolkulla ja kesäisin pihan uima-allas tuo vähän viilennystä kun järvelle on pari kilometriä matkaa :) Kuitenkin neljän tunnin ajomatka ja kotoilu rajoittavat mökillä vierailun kerran vuoteen, liekö lapsen kanssa tulee sitten vietettyä herkemmin aikaa mökillä isovanhempien seurana :) Appivanhempani ovat remontoineet mökin täysin katosta lattiaan ja viimeinenkin remppa, eli vintti, saatiin juuri valmiiksi ja päästiin yöpymään siellä ensimmäistä kertaa! Aatu oli onnellinen ihan selkeästi häntä varten tehdystä ikkunasta ;)

Mökin piha-alue on etenkin talviaikaan aivan ihanan tunnelmallinen, upeat pihalyhdyt ja -valaistukset tuovat oman tunnelmansa kun taustalla on jättimäinen punainen latorakennus! Anoppi oli juuri saanut pihakuusiin laitettua valotkin kuulemma ihan minun mielikseni ja olivat kyllä mielettömän kauniit. Kovin hankala oli kännykällä nappaista pikakuvaa, joten tämä keittiön ikkunasta otettu otos saa kelvata kuvastamaan sitä fiilistä.

 

Sunnuntaina kun kotiuduttiin mökiltä, odotti postilaatikossa ihana ja odotettu ylläri; sekä kelan että postin ilmoitukset äitiyspakkauksen saapumisesta! Mies hakikin pakkauksen heti maanantaina töistä tullessaan ja kyllä se sisältö vain yllätti positiivisesti. Jotenkin kuvittelin ettei tuo tämän vuoden äitiyspakkauksen retrohenkisyys uppoaisi meikäläiseen mutta muutamaa vaatekappaletta lukuunottamatta ihastelin sisältöä aivan haltioissani, miten ihania! Aatukin oli innoissaan mukana tutkimassa mielenkiintoisen pahvilaatikon sisältöä.

Toki sunnuntaina riennettiin vielä juhlistamaan, onnittelemaan ja halimaan isukkeja. Suunnattiin ensin isovanhemmilleni jossa oli taas pöytä koreana mummon leipomia herkkuja karjalanpiirakoista ja munavoista täytekakkuun ja markanpulliin. Samalla reissulla sain annettua halit rakkaalle isäpuolelleni! Illaksi menimme katsomaan surullista lätkämatsia isäni luokse, onneksi seura oli peliä parempaa ;) Ja kyllä maistui illalla uni saunan jälkeen, koko porukalle! Aatu oli viikonlopun touhuista niin uupunut että nukkui tyytyväisenä sunnuntain läpeensä, eilen tiistaina oli taas lenkillä energiavarastot täynnä! :)

Työviikko olisi nyt sitten suoritettu jo yli puolenvälin ja viikonlopuksi on kivoja suunnitelmia tiedossa! Lauantaina mennään ystäväpariskunnan kanssa italialaiseen syömään ja leffaan katsomaan Nuija ja tosinuija II, joka sopii meidän köyhään huumorintajuun kuin nenä päähän :D Ihana nähdä vielä porukalla kunnes jakaudutaan koko porukka, tai siis lähinnä me naiset; heidän poitsunsa olisi tarkoitus putkahtaa maailmaan vielä marraskuun puolella! Perästä tullaan ;)

Marraskuista meininkiä!

Työviikko taas pulkassa, on viikko mennyt taas suht haipakkaa ja loma lähenee! :) Ajattelin pikaisesti raapustaa viikon kuulumiset ennen kuin lähdetään ajamaan kohti mökkiä, siellä mies jo odottaa meitä kun matkasivat sinne veljensä kanssa jo eilen metsätöitä tekemään. Tänään tullaan naisvoimin perästä!

Tämä sateinen viikko on kulunut töiden lisäksi kotona touhutessa, kyläillessä ja lenkkeillessä. Keittelin taas keskiviikkona riisipuuroa iltapalaksi, se on tämän vuodenajan ehdoton herkku! Myös Nordqvistin Joulutee on maistunut, samoin glögi :) nyt on aika nauttia!

Viime sunnuntaina leipasin ex tempore mustikkapiirakan kun mies alkoi sitä yhtäkkiä himoitsemaan! Saatiinpa osuvasti kahvivieraitakin kun isosiskoni pyörähti miehensä kanssa meitä moikkaamassa :)Tein piirakan samalla reseptillä millä teen aina kaikki marjapiirakat. Reseptin olen löytänyt muutama vuosi sitten yhden lempiblogini, Kodin Onni , herkkukätköistä! Ja hyvää tuli tälläkin kertaa mustikoilla ja vaniljasokerilla maustetulla kreikkalaisella jogurtilla :)

Tällä viikolla ollaan tosiaan saatu kunnolla sadetta mikä on meidän mäyräkoiran mielestä hyvin ikävää, koska silloin ei voi lähteä lenkille. Aatu on onneksi hyvin sopeutuva luonne eikä pari lepopäivää ilman pidempää lenkkiä saa häntä "hyppimään seinille" mutta toki kaikkea touhua on aina keksittävä :) Usein tehdään namipiilotusta tai heitellään lempparilelua, sorsaa! Meikäläisen sihti ei tosin aina ole kovin kehuttava, kun yhtenä iltana heitin sorsan keittönikkunalla olevia kynttilälyhtyjä kohti... no, sirpaleet tuovat onnea?

Sinne meni! Onneksi näitä riittää ;D

Mies lähti tosiaan jo eilen mökille ja kohta mieheni veljen avovaimo nappaa minut ja Aatun matkaansa! Koska edessä on neljän tunnin ajomatka, päätin ottaa Aatun tänään toimistolle mukaan
niin on karvaturrin sit mukavampi pötkötellä pitkä ajomatka kun on päivän saanut jo touhuta, vahtia ja tutkia :)

Ihanin assistentti!

Mutta nyt on aika startata kohti mökkiä! Turha varmaan toivoa että tuo eilisen ja viime yön aikana satanut lumi ilahduttaisi meitä vielä sunnuntaina kun palataan kotiin... Mutta eiköhän sitä ole vielä luvassa, toivotaan! :)

Psst. 47 yötä jouluun!

Ikimuistoisia hetkiä!

Meillä oli eilen jännittävä päivä! Ajoin suoraan töistä miehen työpaikalle, josta ajeltiin yhdessä kohti Helsinkiä. Mies kävi ensin hammaslääkärissä, jonka jälkeen painuttiin nälkäisinä Kamppiin syömään! Yritettiin käydä vähän kurkkimassa lähistöllä olevia ruokapaikkoja, mutta mikään ei kovin inspannut - paitsi jäätävä tuuli inspasi takaisin Kampin sisätiloihin, joten ei kun Memphisiin :) Hyvin maistui ja saatiin samalla höpistyä päivän kuulumiset ja odotella jännittyneinä että kello lähenisi puolta seitsemää... Kuuden jälkeen lähdettiinkin sitten talsimaan masut täynnä kohti Raskausklinikkaa ja KYLLÄ, 3D/4D-ultraa!! Mua oli jännittänyt koko päivän ihan niin että välillä tuli oikein oksettava olo! :D Mikään "hätä-jännitys" se ei ollut sillä oltiinhan me rakenneultrassa jo kuultu että pienokaisella on siellä kaikki hyvin, mutta sellainen ihana kutkuttava jännitys oli kyllä ilmassa; nähtäisiköhän me meidän tytön kasvot ensimmäistä kertaa? Millainen ihminen me kaksi saadaan aikaiseksi? Näkyykö hänessä jo meidän piirteitä?

Oltiin Raskausklinikalla jo hyvissä ajoin, ja juuri oikeaan aikaan meidän kutsuttiin lääkärin huoneeseen. Meidän perinatologina toimi aivan ihana ja rauhallinen mies, joka ensin kirjasi tietomme koneelle ja sitten saimmekin siirtyä samantien tutkittavaksi! Ja siellä taas ruudulla keikkui pieni sammakonpoikanen <3

On se aivan huikeeta mitä kaikkea nykyisin voidaankaan jo raskausaikana selvittää! Ja kuinka se ultra voikaan toimia niin fiksusti; vain nappia painamalla lääkäri sai muutettua näkymään luiden sijaan sisäelimet, välillä katsottiin 2D:nä ja välillä taas sillä uskomattoman tarkalla värillisellä liikkuvalla kuvalla - oudointa oli taas nähdä ja tuntea pienen liikkeet samaan aikaan, tulee jotenkin todella utopistinen olo? :D

Typy voi siellä edelleen vallan mainiosti! Hän on hyvin syvällä lantiossa pää tiukasti alaspäin, ja kuten rakenneultrassakin niin myös tässä tämä aiheutti hieman hankaluuksia saada kasvoja näkyviin! Kovin siellä ujosteltiin ja oikein käännettiin päätä aina poispäin "kameran alta" :D ihan on yhtä kuvauksellinen kuin äitinsäkin... Mutta loppujen lopuksi odotus palkittiin kahdella oikein kauniilla kasvokuvalla <3 Saatiin siis samalla varmistettua ettei hänellä ole mitään huuli-suulakihalkiota tms., myös aivojen rakenne aivokurkiaisineenkin oli hyvin kaunis ja juuri kuten pitääkin.

Äärimmäisen tarkkaan käytiin myös läpi selkäranka ja -nikamat, kaikenkaikkiaan koko luusto mittoineen, sisäelimet ja niiden toiminta läpileikkauksineen, liikkuvuus jne. Yhdessä kohtaa näimme jopa kuinka tytön kieli liikkui suun sisällä kun hän nassutteli lapsivettä! :D Käsittämätöntä...

Ja samalla saatiin toki vielä varmistus siitäkin että tyttö siellä asustaa! <3 Huh, saadaan pitää viime viikonloppuna saadut aivan ihanat tuliaiset: pienen pieni farkkumekko ja siihen kuuluva valkoinen neule, vaaleanpunaiset ballerinatossut jne. Keep them coming! ;)

Saatiin käynniltä mukaan kirjallinen kooste sikiön kasvusta, liuta kuvia ja myös DVD-tallenne! Kuvia on mahdollista saada tallennettua myös muistitikulle, joten saa kyllä varmasti kallisarvoiset muistot talteen :)

Vasta kahdeksan jälkeen päästiin siis ajalemaan takaisin miehen työpaikan kautta kotiinpäin, olipa pitkä päivä! Kotimatkalla haettiin myös Aatu kotiin joka oli viettänyt kunnon hemmottelupäivän "papan" luona herkkuineen ja lenkkeineen :) Kotona katsotiin vielä Aku ja 7 ihmettä (naurettiin taas ihan hulluna, on se vaan aikamoinen tapaus!) jonka jälkeen rysähdin sänkyyn. Nukahdin varmaan samalla hetkellä kun laskin pään tyynyyn.

Tiistaina käväsin myös neuvolassa, jossa kaikki oli hieman laskenutta hemoglobiiniani lukuunottamatta hyvin! :) Viikkoja on nyt kasassa 23 ja sf-mitta napsahti ensimmäisellä mittauksella kauniisti keskikäyrän alatuntumaan. Ei muuta kuin rautakuuria päälle ja muuten jatketaan samaan malliin <3

Huomisen työpäivän jälkeen olisikin taas työviikko pulkassa ja leppoisa viikonloppu edessä, aamukammassa on jäljellä enää 15 työpäivää! Oi loma... miten sitä odotankaan!<3

Sunday funday happyday!

Huomenta!

Kelloja siirretty (tosin iPadin kello näyttää pysyvän sitkeästi kesäajassa)! Nousin sängystä  yöpöytäkellon näyttäessä vähän yksi kahdeksan, että kyllä nyt malttaa jo nousta - kunnes nappasin kännykän käteeni ja muistin että jaahas, kello onkin vasta vähän yli seitsemän. No, silti ylös aamupalan tekoon, Aatu-koiran kainaloon viltin alle sohvalle ja laitoin taas parit kynttilätkin päälle <3 oon jotenkin nykyään tykästynyt polttamaan kynttilöitä aamuisin, hämärä aamu tuntuu paljon mukavammalle :) istuskelen vieläkin iPad sylissäni tässä olohuoneen sohvalla, äsken havahduin torvimaiseen kuoroon pihalta ja kyllä! Joutsenet, niistä lähtee kyllä aikamoinen metakka, se ääni on jotenkin tosi luonnoton :D tuossa ne vieläkin joella pörräävät, niitä on varmaan 15 ja kova mölötys käy vähän väliä, ilmeisesti erimielisyyksiä mihin matka tuosta jatkuu ;)

Kummallisia luontoääniä kuuluu myös makkarista, mies on vielä täysin untenmailla kuten tästä viltin alta kuuluvasta tuhinasta päätellen on Aatukin. Meillä oli tosiaan eilen pihatalkoot, miehet saivat upeasti raivattua pari kaadettua puuta ja pilkottua niitä kuivamaan. Myös appivanhemmat pyörähtivät pikaisesti tuomassa Tallinnan tuliaisia (vaaleanpunainen pehmeä paketti, aivan mielettömän suloinen) ja Aatu pääsi hillumaan heidän Allu-koiransa kanssa. Mä pyöräytin ison lasagnen työn raskaan raatajille joka näytti salaatin kanssa maistuvan porukalle hyvin! Pikaisesti tein samalla uunin lämmityksellä myös pellillisen mokkapaloja: se klassinen leivonnainen kotitalouden tunneilta joka aina vain maistuu yhtä ihanalta :) niitä jäi vielä reippaasti tämänkin päivän kahvivieraille! Raskas työ vaatii kuitenkin raskaat huvit, joten loppuilta sujui miesten osalta paljuillen ja saunoen - naurun räkätyksestä päätellen voisin veikata että hauskaa oli! :D Mä olin koko illan jotenkin aivan vekillä, ruokailu venähti pari tuntia liian pitkäksi ja jotenkin se höntti olo jäi päälle koko loppuillaksikin. Joten pötköteltiin Aatun kanssa sohvalla, maistelin Benkun jogurttijätski-uutuutta (joka oli ihanan raikasta, kovin vadelmainen) ja mentiin hyvissä ajoin nukkumaan, mies kampesi parin tunnin jälkeen viereen.

Ulkona on kovin sunnuntaihin sopiva harmaa keli, sade senkun ropisee! Tänään otetaan lunkisti, ruoaksi on yhtä meidän suurinta herkkua: perunamuussia, mustaa makkaraa ja puolukkahilloa <3 se Tapolan mustamakkara joka myydään hyllyllä tyhjiöpakatussa (kirjoitin ensin ilmakuivatussa... No tavallaan sitäkin :D) paketissa, on niiiiin herkkua kun se saa itse paahtaa uunissa ihanan rapeaksi.
Myös rakkaita kahvivieraita odotellaan iltapäivistä! Siinäpä se sunnuntai meneekin, Aatu-hienohelman kanssa tuskin pääsee lenkille mikäli sade jatkuu...

Nyt voisin mennä kyllä vähän herättelemään tuota miestä, ja ehkä napata aamupalan jälkkäriksi pienen pienen mokkapalan?

Kylmää kylmää - toistaiseksi!

Päivät kuluvat aivan tajutonta vauhtia, taas on työviikko pulkassa ja viikonloppu edessä, ihanaa! Viikkoon on kuulunut töitä, Aatu-koiran kanssa touhuamista, lenkkeilyä, kampaajalla istumista ja jo ihanaa joulufiilistelyä, kun keittelin toissailtana riisipuuroa ja glögikiisselin <3 Suosittelen glögikiisseliä riisipuuron kaveriksi, on kovin maukas, jouluinen, nopea (kuumennettu glögi vain suurustetaan perunajauhoilla kiisseliksi) ja mukavaa vaihtelua sille toki myös ihanalle kaneli-sokerille!

Ajatella että mulla on enää 4 viikkoa töitä jäljellä, sitten koittaa pitkään ja hartaasti kaivattu kesälomani!! Kyllä sitä on jo odotettu ja huomaa olevansa sen joutenolon tarpeessa, kun on kesänkin puurtanut töitä (ja se alkuraskauden pahoinvointi siihen päälle...). Viimeksi olin kunnon lomalla viime jouluna (pyhien ajat, eli sen kaksi viikkoa), huhtikuussa vietimme viikon Singaporessa mutta tuosta "kotilomasta" on kohta liki vuosi. Kyllä sitä kaipaa! Aika hassua, että neljän viikon päästä tähän aikaan on viimeinen työpäivä hetkeen jo takana. Ihan parasta saada viettää ensin pitkä joululoma miehen kanssa ja sitten tammikuussa virallisella äitiyslomalla orientoutua tuon mahassa alati möngertävän pienen ihmisen saapumiseen.Vaikka toisaalta onkin inhottavaa jättää aivan mieletön työporukka taakse <3

Oli niin mahtavaa kun saatiin pakkaset tänne eteläänkin, vaikka ennustuksen mukaan ne kaikkoavat jo tulevan viikonlopun aikana - kunhan tulevat vain pian takaisin, kiitos! Tiistaisella lenkillä todistettiin Aatu-koiran kanssa tämän talven ensimmäiset lumihiutaleet.

"Pics or it didn't happen!"

Tänään perjantaina tein töiden jälkeen pikaisen siivousoperaation, vaihdoin puhtaat lakanat ja sytytin kynttilämeren! Mies innostui siivoamaan myös saunan, päästään siis kohta mäntysuovan tuoksuisiin löylyihin. Nyt odotellaan vain sitä saunan lämpiämistä ja loppuilta kuluu perinteisesti sohvannurkassa kun katsotaan putkeen Vain elämää ja Posse! Huomenna lauantaina puuhommat jatkuvat, mies rekrysi pari kaveriaan mukaan ruokapalkalla ja eiköhän se paljukin miehille lämpiä illaksi ;) Ajattelin pyöräyttää ruoaksi lasagnen joka maistuu kaikille, jotain voisi leipaistakin jälkkäriksi!

Sunnuntaiksi lupailivat alustavasti jälleen sadepäivää, saas nähdä mitä kivaa keksitään!

Vaunut - check!

Ihana viikonloppu taas takana! Tosin perjantaina "pappa" halusi välttämättä hakea Aatu-koiran yökyläilemään, joten oli aika outoa katsella illalla telsua kun ei joku tuhissut tai jyrsinyt luuta siinä vieressä - kulutin sitten perjantai-illan villisti siivoamalla! Vaihdoin ex tempore parit matot ja verhot perinteisen imuroinnin ja lattioiden pesun lisäksi. Illalla katsottiin Vain elämää ja tunnusteltiin typyn mieletöntä melskettä, mieskin tunsi liikkeet ensimmäistä kertaa! :')

 

Lauantaina meillä pärähti herätyskello hyvissä ajoin, koska heti aamupalan jälkeen suunnattiin päivittämään olemattomia tietojamme lastentarvikeliikkeeseen, vaunut mielessä! Ja ex tempore meiningit jatkuivat, kun poistuimme liikkeestä tälläisten kera <3

 

 

Siis eihän näitä voinut jättää ostamatta? Tykästyin tähän Brion Happy-malliin heti ensisilmäyksellä, ja tuo harmaa kangas on äärimmäisen kaunis, klassinen ja materiaali on varsin mieluinen. Myyjän kanssa pohdittiin meidän tarpeita vaunujen suhteen ja niitä oli oikeastaan kaksi: tahdottiin yhdistelmävaunut jotka tulevat päänsääntöisesti ulkoiluun ja lenkkeilyyn hyvin vaihtelevaan maastoon (täällä maalla kun siirrytään asfaltilta hiekkatielle, sitten pururadalle, sitten metsäpolulle, hiekkatielle jne.) joten rungon on oltava tukeva mutta näppärä ja helppokulkuinen maastossa. Ei siistarvita "hienosäätöjä" kaupunkiolosuhteisiin, vaan vankat kulkupelit, ja sellaiset nämä on! Valittiin myös kiinteä vaunukoppa nostettavan sijaan, on tukevampi vaikeakulkuisessakin maastossa, ja omakotitaloasumisessa lapsen saa heti nostettua vaunuihin kun ei tarvitse liikkua portaita, hisseillä jne. Samaan pakettiin hankittiin myös kuvassa näkyvä hoitolaukku sekä hyttys- ja sadesuoja.

Ostosreissu osui siis täysin nappiin, ja nyt se suurin ostos on tehty! Olen niin onnellinen ja tyytyväinen meidän valintaan! :) Kauppareissun jälkeen tultiin kotiin, mä aloin ruoanlaittoon ja mies meni puuhommiin; saatiin appivanhemmilta taas iso peräkärryllinen polttopuita joita vielä lauantai-illalla yhdessänkin pinottiin puuliiteriin! Pakkastalvi on nyt tervetullut ;)

"Pappa" kotiutti väsyneen Aatu-koiran iltapäivistä pururatalenkin päätteeksi, joten päästiin koko perhe lösähtämään sohvalle puuhommien jälkeen! Välillä maltettiin saunoa ja katseltiin tallennukselta Big Brotheria (kyllä, olemme koukussa...). Lauantaina meillä käynnistyi myös raskausviikko 22, jonka kunniaksi nappasin pikaisesti todistusaineistoa typyn kasvupyrähdyksestä:

 

Sunnuntain sadepäivä <3 rakastan sadepäiviä! Niissä on jotain ihanan tunnelmallista ja melankolista, on ihana touhuta kotona kun ulkona on harmaata ja sade hakkaa ikkunaan. Uhmattiin kuitenkin säätä kun käytiin pyörähtämässä Hyvinkäällä hakemassa miehelle joku... moottoripyörän ja -kelkan osa? En todellakaan tiedä, mutta samalla reissulla piipahdettiin Willassa nappaamassa Subwayn patongit "ärsyttävään pikkunälkään", Suomalaisessa kirjakaupassa, Faunataressa hakemassa tuliaisia Aatulle ja otettiin Kulmiksen korvapuustit matkaan. Kotona keitettiin herkkukahvit, Aatu sai ydinluu-tuliaisensa ja... ja siinä se sunnuntai sitten jotenkin kului, hienohelma-koiraa ei taaskaan todellakaan saatu houkuteltua lenkille, pikapyörähdys pihalla riitti hänelle ja sekin oli aivan liikaa, ulkoilun jälkeisen pesun ja kuivaamisen perusteella! :D Tein taas Aatulle perinteisen sadepäivän puuhan, eli solmin jonkun vanhan rievun/pyyhkeen solmuihin jonka uumeniin ja pieniin väleihin piilottelin jotain herkkupaloja, makkaraa tällä kertaa - tämän parissa jaksetaan touhuta ja haistella sitten pitkään!

 

Nyt onkin jälleen käynnistynyt uusi viikko! Ilmojenkin on lupailtu "talvistuvan" kun päivälämpötilatkin alkavat pysyttelemään pakkasen puolella, ihan parasta! <3 Jääkaapissa odotteleekin punainen maito riisipuuroa varten. Ja hei, 65 yötä jouluun!

Happy happy happy news!

Viime keskiviikkona, 8.10., suunnattiin me miehen kanssa Hyvinkään sairaalaan rakenneultraan. Edellisen neuvolakäynnin ylläri-ultraus oli rauhoittanut mieltä niin että tiesin siellä kaiken olevan suurpiirteittäin hyvin, mutta toki jännitti silti ihan hirvittävästi... Onneksi päästiin hyvissä ajoin tutkimushuoneeseen jossa meidät vastaanotti aurinkoinen ja kokenut kätilö. Sain samantien hypähtää ultran lähettyville samalla kun kätilö kyseli voinnistani ja mahdollisista supisteluista, joita en vielä ole havainnut. Heti päästiin onneksi asiaan ja ruudulle tuli näkyville ihana pienokainen, 20cm pitkä ja 300g painoinen ihminen <3 Siellä hän pötkötteli kuulemma virtsarakkoni päällä (en yllättynyt...), hyvin syvällä lantiossa pää alaspäin. On se uskomatonta mitä kaikkea voidaan ultrauksella nykyän selvittää, ja ennenkaikkea minkä ammattitaidon se vaatii että niistä todella osaa tulkita mitään, meillä meinasi miehen kanssa olla hieman vaikeuksia vaikka kätilö aina havainnollisti missä mikäkin ruuminosa menee :D Mutta ensin tsekattiin että kaikki näytti raajallisesti olevan kunnossa, kaksi kättä ja kaksi jalkaa oikeine luineen ja jotka liikkuvat kauniisti. Hyvin tarkkaan tutkittiin myös aivolohkot, kallon luusto, ruokatorvi, mahalaukku, suolisto ja virtsarakko. Sydämen toimintaa seurattiin tarkkaan, monesta eri kulmasta, väreillä ja hidastettuna; keksi eteistä ja kaksi kammiota joiden välillä veri kiersi nätisti. Myös napanuoran verivirtaus tarkastettiin ja laskettiin suonten määrä. Muutoin käytiin läpi myös vauvan yleinen liikkuvuus, istukka ja lapsiveden määrä - kaikki näytti hänellä olevan siellä mitä parhaiten <3

Siinä tutkimusten lomassa pohdiskelin ääneen että mahtaisikohan sitä selvitä kumpi sieltä olisikaan tulossa. Hetken ja eri kulmista tutkittuaan, totesi kätilö hyvin varmasti "kyllä tämä tyttö on!" - pieni prinsessa! Kyyneleet silmissä naureskeltiin uutista, miten ihanaa! Niin osui kaikkien veikkaukset oikeaan, kovin olivat ystävät ja perhe varmoja että tyttö siellä on ;)

Ultran jälkeen lähdettiin miehen kanssa Willaan syömään! Siinä ruokia odotellessa soiteltiin perhe ja ystävät läpi ilouutisten merkeissä. Oltiin aivan ihmeissämme ja minä Naantalin aurinkona yritin malttaa saada ruokani syötyä, fiilis oli jotenkin tosi jännittynyt, onnellinen ja hysteerisen rauhallinen samaan aikaan! Jälkkärikahvien jälkeen käytiin vielä vähän shoppailemassa, päätarkoitus oli löytää
ystävälle babyshower-lahja mutta tarttuipa sieltä Lindexin lastenosastolta jotain meillekin <3

Käytiin samalla reissulla vielä ruokakaupassa kunnes lähdettiin ajelemaan kotiin! Ilta meni vielä ihmetyksen vallassa, katseltiin telkkua ja löhöttiin vain sohvalla, sadepäivä kun ei houkutellut lenkille - hienohelma-mäykkykin vain kaivautui syvemmälle viltin uumeniin kun kehtasin ehdottaa ulkoilua!
Oli kyllä ihana ja jopa hieman taianomainen päivä!

Nyt ovatkin käynnistyneet pohdinnat, ja hyvin laajassa mittakaavassa; uusi tilavampi auto, vauvanhuone, vaunut... mitä kaikkea! Nimi-asia on onneksi nyt helpoin, sillä tytölle meillä on ollut nimi jo usemman vuoden, yksi pohdittava asia vähemmän :)

Vauvanhuoneen osalta olen vielä aika sekaisin, kovin olen yrittänyt etsiä eri ideoita ja vinkkejä esim. Pinterestin ihanasta maailmasta mutta tämä valinnanvaikeus! On niin ihania värimaailmoja, jotenkin omaa silmää miellyttää ehkä eniten sellainen rauhallisen pinkin/vaaleanpunaisen, harmaan ja luonnonvalkoisen yhdistelmä. Myös keltainen on raikkaan neutraali mutta onko se helposti liian rauhaton? Mies haluaisi ehdottomasti saada huoneeseen jollain tapaa Nalle Puhia, mutta onko se sitten ihan tapettina ja muina pieninä yksityiskohtina - ihanaa suunnittelua!

Vaunuissa oma silmäni on mieltynyt eniten Emmaljungaan ja Brioon uusimpiin malleihin. Suunniteltiinkin reissua lastentarvike-liikkeisiin jotta saadaan vähän tuntumaa eri merkeistä ja malleista, ollaan kyllä aika noviiseja tässä asiassa; mihin asioihin kiinnittää huomiota, mitä vaunuille tulee olla ja mitä ei? Tällä hetkellä ajattelen lähinnä niin, että en toivo pieniä kääntyviä eturenkaita, värimaailmana harmaa/musta ja... no, siinäpä se, tämän enempää en vaunuista tiedä! Onneksi olen kuullut että liikkeissä saa asiantuntevaa palvelua :)

Ja autosta... no, tämä on kyllä täysin miehen valtakuntaa, väristä voin kertoa mielipiteeni! :D

Viikonlopun touhuja!

Lauantaina vietimme laatuaikaa ystäväpariskunnan kanssa ja aamu aloitettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli Fazerin brunssilla! Oma kroppani toimii niin että aina aamuisin on aivan jäääätävä nälkä, joten onneksi olimme varanneet pöydän ja välittömästi kiiruhdimme aamulla brunssiherkkujen äärelle - toki nälkäisenä ja kaikista tuoreista leivistä ja herkuista innostuneena en muistanut napata yhtäkään kuvaa! :D Mutta voin luvata että hyvää oli...

Loppupäivä vierähti masut täynnä kauppoja kierrellen! Selvittiin onneksi ilman sadetta, vaikka sitten kotona oli ripotellut vettä koko päivän ja vielä illankin, iltalenkki hienohelma-mäyräkoiramme kanssa jäi siis lyhyeen ;) Ikävä oli kuitenkin Helsinki-päivän aikana tullut kun ilta sujui näin:

Sunnuntaina mies lähti aikaisin aamusta kalastamaan, kotona sunnuntai hyödynnettiin siivoillen ja pyykkiä pesten, mikäs sen parempaa! Sienimetsäänkin oli tarkoitus mennä mutta apurini oli käynyt apajilla jo kurkkimassa ja eipä kuulemma kannata mennä - vasta alkavia ja nousevia pieniä suppiksia löytyi! Joten sunnuntai jatkui pitkällä lenkillä, ruoanlaitolla ja sen kalamiehen odottelulla - kalasaalis jäi sen verran heikoksi että ruoaksi kuhan sijaan päätyi jo monta päivää himoitsemani jauheliha-makaronilaatikko <3

Ja munamaitoon tehtynä, tietysti!

Nyt uudella energialla uuteen viikkoon ja keskiviikon rakenneultraa odotellen, KÄÄK! <3 Suostuisikohan tuo pieni möngertäjä hieman kertomaan että millä värillä se hänen huoneensa kannattaisikaan tapetoida? Se jää nähtäväksi :)

Ps. Fazerilta on tullut uusi jouluinen suklaauutuus! Tummaa suklaata, omenaa, krokanttia ja hasselpähkinää:

Tämä ei kyllä sopinut omaan suuhuni lähinnä tumman suklaan vuoksi, itse olen enemmän maitosuklaan perään :) Joten kyllä ne Fazerin piparkakku- ja joulusuklaat pesevät tämän version mennen tullen!

Lokakuu!

Lokakuu on täällä! Minulle lokakuu on lupaus joulusta, ja yllättäen siksi yksi vuoden ihanimmista kuukausista :)

Jotkut ovat varmasti järkyttyneitä siitä, että joulu hiipii kauppoihin ja mainoslehtisiin jo lokakuussa, mutta jouluihminen vain hykertelee onneissaan! Joulunaika on niin lyhyt, että suuri osa siitä ihanuudesta on sitä odotusta ja meidän perheessä virallinen joulunodotus alkaa lokakuussa! Silloin saa rauhassa lämmitellä glögiä, suunnitella jouluherkkuja, aaton koristeluja ja syömisiä aivan rauhassa. Toki voin myös samaan hengenvetoon tunnustaa, että kyllä, kuuntelin Spotifysta Michael Bublen joulualbumia lauantaina kardemummakakkua leipoessani... ;)

Joulussa parasta on se joulu. Ne tuoksut (jouluruoat ja erityisesti se kinkun tuoksu juoluaamuna on ihana vaikka en kinkusta sen suuremmin välitäkään, piparit, glögi, kuusi, kynttilät jne.), tietynlainen seesteisyys ja joululoma, touhuaminen (kaikenlainen puuhastelu; piparien leipominen, joka vuotisen Muumi-piparkakkutalon väkerrys, joulukorttien askartelu jne.), rakkaiden ihmisten kokoontuminen ja se tunnelma! Aatto on ehdottomasti vuoden paras päivä, se on niin täynnä perinteitä ja tunnelmaa :)Aattoon kuuluu rauhallinen aamupala kun kuusi jo tuoksuu olkkarissa ja kinkku on nostettu uunista, katsellaan telkkarista jouluohjelmia (Joulupukin kuumalinja!!) ja koristellaan yhdessä joulukuusi.

Sitten ollaankin lähdetty porukalla lounaalle isovanhemmilleni, jossa on jättikattilallinen riisipuuroa (ja tietty se manteli), sekametelisoppaa, taatelikakkua ja se mummolan tunnelma. Mummo ja pappa ovat myös jouluihmisiä ja siellä on koti aina ihan joulutunnelmissa! On aito kuusi, koristeet ja se yksi perinne joka on säilynyt lapsuudesta asti: mummolan eteisen seinällä roikkuu aina aattona iso joulusukka joka on täynnä pieniä suklaapatukoita ja herkkuja! Da Capoa, pätkistä, tikkareita ja Suffeleita :) Siinä katsotaan aina Lumiukko jonka jälkeen lähdetään hautausmaan kautta takaisin valmistelemaan sitä vuoden odotetuinta ruokahetkeä (välillä ollaan käyty hautausmaalla vasta sit illalla kun on pimeetä, se kynttilämeri on uskomaton... nyt muutamana vuonna kyseinen reissu on jäänyt kokonaan välistä kun on ollut kurja keli ja se sauna on houkutellut paljon enemmän - onneksi sen kynttilän voi sytyttää kotonakin kaikkien edesmenneiden läheisten muistoksi). Siellä me äidin kanssa touhutaan pöytää jo koreaksi samalla kun hoituu pari erää Yatzya tai ristiseiskaa.

Jouluki meitä kokoontuu useimmiten toki äiti ja isäpuoli, pikkuveli ja meidän perhe, mummo ja pappa sekä sisko ja veli perheineen, toki välillä ovat viettäneet joulua myös omilla appivanhemmillaan, onneksi jouluna riittää vielä monta juhlapyhää jolloin nähdä ja herkutella! Siinä sitten rauhassa syödään jouluruoat, keitetään glögit jälkkäriksi ja tuhotaan porukalla olkkarin pöydällä olevaa kippoa joka on pullollaan suklaakonvehteja ja marmeladia... ja odotellaan joulupukkia! :) Joulupukki tulee jakamaan lahjat ja höpöttää siinä hetken, siinä kyllä tovi vierähtää kun seurataan lasten pakettien avaamista - ja mun sisko seuraa mun pakettien avaamista. Vähitellen alkaa siinä olla ilta jo niin pitkällä, että ihmiset hiipivät omiin koteihinsa nauttimaan aaton rauhasta! Ja niin mekin miehen kanssa <3 lämmitetään aina kotona puusauna, katsotaan joku hyvän tuulen leffa ja syödään suklaata. Jouluaatto on niin ihana, ja tuo ilta oman kodin rauhassa kruunaa kaiken!

Ensi vuonna joulumme tulee olemaan hieman erilainen, kun joukossa on yksi pieni tonttu lisää! Haluan säilyttää meidän perheessä monia perinteitä joihin olen lapsuudessani tottunut, ja toivottavasti saan jatkettua joulurakkautta myös tuleville sukupolville! Tärkeintä joulussa on perhe, läheisten ihmisten läsnäolo ja rauhallisuus (sen oleellisen, eli ruoan, lisäksi). Haluankin myös jatkossa ns. jakaa joulun niin, että aatto vietetään yhdessä ja joulupäivä toisessa paikassa, mikäli ei koko poppoo kokoonnuta kerralla yhteen (tällä meidän yhdistyvällä pesueella meitä olisi meinaan armeijallinen!), paikasta toiseen hyppimiseen aattona ei ryhdytä - mielummin sitä rauhoittuu rakkaiden kanssa yhtenä päivänä ja toisten rakkaiden kanssa toisena, onneksi joulu kestää monen monta päivää! ;)

Monet kokevat joulun valitettavan stressaavaksi ajaksi; on kokkausta, siivousta, koristelua ja lahjarumbaa - mutta se asenne lähtee jokaisesta itsestään! Tunnelmallisen ja rennon joulun salaisuus on organisointi, jossa me aletaan äidin kanssa olla jo ammattilaisia. Ollaan yhdessä tehty muut jouluruoat jo ennen aattoa pakkaseen valmiiksi, joten aattoaamun touhuihin jää vain imelletyn perunalaatikon ja pastavuoan kypsennys (pappa graavaa lohet ja tekee sienisalaatin). Pöydän kattaminen käy yhdessä näppärästi, ja ruokailun jälkeen kun jokainen korjaa omat jälkensä ja laittaa astiat suoraan koneeseen niin keittiökin pysyy kauniina. Herkuttelujen jälkeen ei muuta kuin kelmut ruokien suojaksi, nostetaan ne jääkaappiin, joululiina vaihtoon ja keittiö on siisti! Ja ilman stressiä, tulee se joulu sieltä ilmankin ;)

Odotan tätä joulua jo kovasti! Niin ihanaa päästä lomailemaan jo marraskuun lopussa, ennen kuin siirryn virallisesti äitiyslomalle. Voin touhottaa joulujuttuja rauhassa, aivan mahtavaa! :) Kovasti odotan myös meidän yhteistä lomaa, olemme aina mieheni kanssa säästäneet kesälomamme joulunajaksi, jolloin olemme lomailleet pitkän pätkän yhdessä - luvassa on siis joutenoloa, leffailua, ulkoilua, saunomista ja hyvää ruokaa - en malta odottaa!

Kuvat weheartit-maailmasta!

Neuvola

Tänään oli meidän ensimmäinen neuvolalääkärikäynti! Raskausviikkoja on nyt kasassa 18 ja vointi mitä mainioin, päivittäin tunnen masussa möngerrystä ja potkuja <3 vihdoinkin! Liikkeiden tunteminen rauhoittaa mieltä aikalailla, kun vointi on muutoin taas normaali ja masukaan ei ole niin iso, niin on ihanaa että hän siellä muistuttelee olemassa olostaan :) toissailtana tunsin potkun jopa ulospäin, kun satuin pitämään kättä masulla nukkumaan mennessä!

Mutta siihen neuvolakäyntiin! Meidän neuvolalääkäri on aivan mieletön, naureskeltiin vähän että mitäs sit tehtäis kun kaikki on meillä niin hienosti, joten sainpa yllärinä pienen ultrauksen! Istukka on kuulemma iso, siellä se vuokralainen pötköttikin ikäänkuin istukka sylissään! Alkuun hän oli vielä hieman aamu-uninen, mutta herättyään alkoi jumppatuokio, kun piti venytellä käsiä kovin suoraksi pään päälle, haukotella ja maiskutella - tuntui myös hassulta tuntea ja nähdä liike samanaikaisesti kun hän siellä otti vauhtia jaloillaan, taisin taas hymyillä kuin Naantalin aurinko kyyneleitä pidätellen (tämä raskausajan herkkyys onkin aivan omaa luokkaansa ja liikutus-itkut ovat melkeinpä arkipäivää :D). Myös mahalaukku näkyi ultrassa joka on hyvä merkki siitä, että ruoansulatusjärjestelmä ruokatorvineen on kehittynyt, kaikki näytti lääkärin mukaan muutenkin olevan kuin oppikirjoissa :') Sitä virallista rakenneultraa odotellessa, joka on kahden viikon päästä keskiviikkona! Suostuisikohan tuo asukki silloin vähän vilauttamaan että minkä värisiä vaatteita sitä kannattaakaan hankkia... <3 jännittävää!

Fiilis on ollut kyllä niin hyvä! Voin tosi hyvin, olen energinen ja vähän jopa jotain pesänrakennusviettiä taitaa olla ilmoilla, nimim. keittiönkaapit uudessa järjestyksessä. Ollaan Aatu-koiran kanssa päästy nauttimaan mielettömistä lenkkikeleistä, tuo viileys ja koleus on ihan meidän juttu! :) Vielä kun saadaan ne yöpakkaset ja aamukuurat niin sit on ihmisen hyvä olla ;)

Näihin lenkkimaisemiin...

Ps. 89 yötä jouluun!

Turku!

Turku koettu! Me lähdettiin miehen kanssa lauantaina aamupäivistä ajelemaan kohti Turkua, tarkoituksena irtaantua vähän arjesta ja juhlistaa meidän 10 vuotispäivää! :) Aatu koira jäi "papalle" hoitoon nauttimaan jakamattomasta huomiosta, loputtomista metsälenkeistä ja makkarasta!

Yövyttiin Turun Scandic Juliassa joka oli todella ihana hotelli! Muutama vuosi sitten remontoitu Julia oli kaunis ja moderni, toista mitä Suomen hotellit yleensä. Me päätettiinkin nauttia oikein olan takaa, kun juhlapäivän kunniaksi mies upgreidasi meille tosi kauniin Superior Extra-huoneiston omalla saunalla! :) Huoneeseen päästyämme kurkattiin nopeasti karttaa ja lähdettiin katselemaan Turkua. Päädyttiin myös syömään Viikinkiravintola Haraldiin joka oli todella suosittelun arvoinen paikka!

Haraldissa oli todella ihana tunnelma ja fiilis (vaikka itse en niin kovin lämpene niillä taljoille ja täytetyille eläimille), kovin viikinkimäinen! :D Palvelu oli ystävällistä ja ruoka aivan mielettömän hyvää! Minä nautiskelin alkuruoaksi Vihreiden saarten salaattia, pääruoaksi Valkyyrioiden vuohenjuustobroileria (tosin ilman sitä vuohenjuustoa jota olen raskausajan vältellyt, juusto olisi kyllä sopinut tuohon annokseen kuin nenä päähän! Ensi kerralla sitten!) ja jälkiruoksi Kahden suklaan kakkua maariantuoksuheinäjäätelöllä, kirsikkahillolla ja mustikkakastikkeella - NAM!

Nautiskeltiin miehen kanssa ruoasta pitkän kaavan mukaan ja istuttiin aivan rauhassa herkkuruokien äärellä. Masut täynnä lähdettiinkin shoppailukierrokselle! Löysinpä itselleni myös uudet äitiysfarkut! Shoppailun jälkeen kun saavuttiin takaisin hotellille, koputti joku heti meidän oveen. Siellä oli hotellin respan ihana työntekijä herkkutarjottimen ja kortin kanssa! He olivat kassalla ohimennen kuulleet meillä olleen vuosipäivä ja halusivat onnitella meitä...

Multa meinasi itku tulla liikutuksesta! Miten ihana ele, kiitettiin kovasti ja illalla päästiinkin nauttimaan hedelmistä, marjoista ja muista herkuista :)

Iltaa lähdettiin vielä viettämään Turun kaduille. Käytiin Tuomiokirkolla, käveltiin Aurajoen rantaa pitkin ja pysähdyttiin yhdelle terassille vielä istuskelemaan ja juttelemaan, jossa sitten vierähtikin reippaasti yli tunti. Tässä vaiheessa aurinko olikin jo laskenut, oli hämärää ja meillä olikin hotellille kävellessä todella kauniit maisemat :)

Aamulla meillä soi herätyskello hyvissä ajoin ja painuttiin samantien aamiaiselle! Hotelliaamiset ovat niin luksusta, ja taas meni pointsit Scandicille! Erittäin kattava ja herkullinen aamiainen, jonka jälkeen oli ihana vielä löylyjen jälkeen kellahtaa sängylle.

Hotellihuoneen luovutuksen jälkeen ajeltiin vielä Turun Linnaan jossa vierähti myös tovi aikaa, kun innostuttiinkin kiertämään ihan koko linna! Oli kyllä kaunis, tunnelmallinen ja historiallinen paikka.

Poseerausta kuvaajan ohjeistuksella!

Kotimatkalla pysähdyttiin nälän yllättäessä Hyvinkään Kulmakonditoriaan salaateille, josta napattiin mukaan myös voisilmäpullat tuliaisiksi ja kiitokseksi Aatu-koiran hoidosta, siellä se karvatassu meitä odotteli innoissaan!

Oli kyllä aivan ihana reissu, laatuaikaa maailman parhaimmassa seurassa <3 10 vuotta takana ja useat samaiset vielä edessä!

Enterorokolta pakoilua!

Huh, olipa mennyt viikko PITKÄ! Mies metsäkanalinnun metällä, minä koiran kanssa kaksin kotona ja porukoilla jyllää enterorokko - no thanks! Pikkuveljen yökyläilyt jäivät siis väliin enkä ole uskaltautunut jalallanikaan astua "pöpölään". Viikko on siis mennyt ystävien kanssa tsättäillessä, isä on lomallaan käynyt lenkittämässä Aatua vaimonsa kanssa mun työpäivien aikana, joten kotona on aina odottanut rättiväsynyt mäyräkoira! Illat ollaan sitten touhuiltu vaan kotosalla ja ulkoiltu rennosti, ilmat ovat ainakin suosineet :) Ensi viikosta on luvattu säiden viilentyvän jota odotan jo intona! Tosin uskoisin joutuvani tänä talvena ostamaan uuden talvitakin johon saisin sullottua tämän alati kasvavan vuokrayksiön <3 joten shoppailua luvassa!

Eilen mies kotiutui, vihdoin ja viimein, metsästysreissultaan! Jotenkin olen koko viikon nukkunutkin todella levottomasti, onneksi on kuitenkin tuo hurja vahtikoira - vai...?

Viikonloppuna metsälenkkeiltiin ja Aatu pääsi lempipuuhiinsa, kun joka puolelta löytyi epämääräisiä koloja ja ihania tuoksuja! Niitä pitää aina haistella kuin viimeistä päivää, kaivaa ja repiä raivokkaasti!

Viikonloppuna tein ison satsin kasvislasagnea (Yhteishyvän ohjeella, ihan mielettömän herkullista, suosittelen kokeilemaan!) jota on "sinkkupäivinä" sitten helppo lämmitellä. Myös erilaiset munakkaat ovat nopeita, helppoja ja täyttäviä ruokia yhdelle, kylkeen vähän vielä salaattia niin johan maistuu! Yhtenä päivänä paistoin myös palan lohta, tehtiin koiran kanssa kristillinen tasajako, minä sain lihat ja hän nahkan ;)

Huomenna perjantai ja viikonloppu, ihanaa! Aatu menee lauantaina "papalle" viettämään laatuaikaa kun me lähdetään miehen kanssa Turkuun pienelle rakkauslomalle; lauantaina meillä juhlistetaan nimittäin 10-vuotispäivää! :) Odotan jo niin sitä sunnuntain hotelli-aamiaista!

Vuokralaisen kuulumisia!

Tänä kesänä 15.7., samana päivänä kun siskontyttöni täytti 12 vuotta, nähtiin me jotain aivan mieletöntä. Siihen se pärähti ultraäänilaitteen ruutuun, pieni 1,5cm katkarapu joka oli oikeassa paikassa sydän läpättäen <3 "On täällä vuokralainen!" lääkäri naurahti ja me heti perään - Huh, ihanaa, siellä todella on joku!

Vihdoinkin! Oma äitiyskortti!

Tuona päivänä raskausviikkoja oli kasassa 7+3 ja pahoinvointi alkanut. Oikeastaan ensimmäinen päivä kun se äklötys iski, oli 7.7. eli meidän hääpäivä. Jouduin silloin koko päivän lipittämään appelsiinimehua kun pyörrytti ja heikotti samalla kun nälkä oli aivan valtava mutta mitään ei olisi tehnyt mieli laittaa suuhunsa. Ja siitä se sitten eteni niin, että aikalailla raskausviikot 7-10 meni valehtelematta jatkuvasti syödessä. Ruokaillessa ja noin tunti ruokailun jälkeen oli hyvä olla, sitten olikin taas jo pakko napata jotain suuhunsa. Myös väsymys oli aika eeppistä, tunnin päikkärit vähintään 10 tunnin yöunien lisäksi auttoi selviytymään työpäivästä, mutta muutoin olinkin aika ulapalla! Mutta silti, tuo oli ihanaa aikaa <3 Meillä oli ihan mieletön pieni salaisuus josta tiesivät vain lähimmät perheenjäsenet ja ystävät, ja todella nautin jokaisesta yökkäyksestä ja haukotuksesta! Ne eivät tulleet itsestäänselvyyenä ja ne muistuttivat siitä, että meidän perhe olisi helmikuussa kasvamassa yhdellä pienellä ihmisellä!

Tästä epätodellisesta näystä se kaikki alkoi <3

Vointi alkoi tosiaan helpottaa aikalailla siinä 10-viikon hujakoilla, kun eräs aamu havahduin siihen että pääsin sängystä ylös ilman suolakeksiä! Siitä alkoikin tämä "epäuskon kausi", kun raskausoireet ovat tipotiessään, vatsa ei ole vielä suuri eikä mitään liikkeitäkään tunnu, onkohan sitä raskaana edes ollenkaan? Onneksi niskapoimu-ultrassa näkyi ruudulla taas huojentava näky, nyt jo melkein 9cm pitkä pieni ihminen joka siellä venytteli ja rapsutteli kasvojaan. Ja hän oli heti meidän vauva!<3

No words needed here. <3

Alkuraskaudessa hormonien (tai hyvin maistuneen ruoan...) aiheuttama vatsan turvotus oli myös melkoista, varsinkin iltaisin tuntui että meikäläisen pötsi oli kuin puolessa välissä raskautta, mutta rauhoittui siitä viikkojen kuluessa. Raskausviikot 12-15 olivat kummalliset; oireita ei ollut lainkaan, turvotusta ei lainkaan, olo oli jopa pelottavan normaali. Seuraavalla viikolla kuitenkin havahduin pieneen kumpuun alavatsallani ja nyt muutamana päivänä olen havahtunut kummalliseen "surinan" tunteeseen tai hassuun muljahdukseen, tälläkin hetkellä - liikkuukohan siellä joku? Elämme siis jännittäviä aikoja! :)

Nyt meillä on käynnissä 17 raskausviikko, ja masu tuntuu pyöristyvän ja selkiytyvän päivä päivältä enemmän! Mieskin nauroi tiistaina metsästysreissulle lähtiessään, että mitenköhän paljon se ehtiikään nyt viikossa kasvaa kun hän palaa kotiin - no paljon! Jostain se on tuohon hetkessä putkahtanut, ja se on ihana.

Kummallinen uloke!

Tärkein juttu itselle nyt raskausaika on ollut ravinto ja erityisesti ruokarytmi. Suurempia äklötyksiä kahvin lisäksi ei ole tänä aikana kehittynyt, joinain viikkoina en voinut kuvitellakaan syöväni ruisleipää tai rahkaa, mutta nyt ne maistuvat taas oikein hyvin! Makeita ei kylläkään tee kummemin mieli, mikä on erikoista. Olen aina ollut oikein sokerihiiri, viikon kohokohta on ollut se lauantain irtokarkkipussi ja kaikki makea on maistunut meikäläiselle suolaista paremmin, sipsejä ei meillä syöty lainkaan. Tämä onkin nyt kääntynyt vähän päälaelleen, kun juhannuksen jälkeen en ole ostanut sitä lauantain namipussia kun ei vain ole tehnyt mieli???? Yksittäinen karkki tai suklaapala siellä täällä maistuu ihanalle, mutta siihen se on jätettävä sillä todella huono olo iskee herkästi. Mutta en kyllä valita, ehtii sitä karkkia taas nassuttamaan, aivan varmasti ;) Ruoka on kyllä maistunut ihan todella hyvin, siis kunnon kotiruoka! Voisin vaikka aamupalalla herkutella jauhelihakeitolla, mutta joku roti sentäs. Kaksi lämmintä ateriaa syön aikalailla päivässä, muutoin mennään välipaloilla jotka ovat olleet puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä ja ruisleipää täytteineen. Edelleen täytyy pitää kiinni tasaisesta ruokarytmistä ettei supernälkä iske, olen pyrkinyt sitten kompensoimaan annoskoossa sen verran ettei tulisi ihan tuhottomasti syötyä vain syömisen ilosta!

Aika kyllä menee aika hurjaa vauhtia, ajatella että muutaman viikon päästä ollaan jo puolivälissä raskautta? Meillä on tulossa kyllä ihana syksy ja talvi; jään "kesälomalleni" jo marraskuun lopussa kun äitiysloma alkaa vasta tammikuun puolella! Saadaan rauhassa touhuta joulujuttuja ja lastenhuonetta<3 En malta odottaa!

Päivät ja viikot vierii!

Täällä on inhottava syyslenssu yrittänyt tehdä tuttavuutta jo pari viikkoa, päätä särki, paleli ja olo oli kuin jyrän alle jääneellä mutta edes pientä lämpöä ei nostanut. Olin kuitenkin viime viikolla kaksi päivää lepäilemässä kotona jotka osuivat täydelliseen saumaan, sillä levolla ja kummitädin tekemällä kuumalla mehulla sain varmastikin taistelua flunssan rippeet pois! :) Töissä toimisto raikaa aivastuksista ja niiskutuksista, nyt on siis jos mitä liikkellä!

Vaikka lenssu on (toivottavasti) nyt takanapäin, oli perjantain työpäivä silti sen verran raskas että ilta kotona meni aikalailla lepäillessä ja koiran kanssa touhutessa. Perinteinen perjantain siivouspäivä siirtyikin lauantaille, toki pienimuotoisemmin kuin tavallisesti, täytyy siis huomenna tehdä oikein tehosiivous! Illalla käytiin katsomassa sorsia meidän takapihalla, mies paparazzasi kuvankin musta ja koirasta kun näytettiin kuulemma niin hölmöiltä :D

Kuunneltiin ja seurattiin tarkasti pusikossa tuhisevia sorsia (?).

Kello oli vähän yli kahdeksan ja pimeällä taivaalla möllötti jo kuu ja oli kylmä, ihana ilta :) katseltiin miehen kanssa vielä jaksoa Dexteriä ja jaksoin valvoa vähän yli kymmeneen! Siis se on näin raskausaikana aika ennätyksellistä. Vaikka se alkuraskauden väsymys onkin helpottanut (päikkärit eivät aina riittäneet vaan nukkumaan oli silti pakko mennä reilusti ennen kasia kun silmät eivät vain pysyneet auki) on sitä iltaisin silti väsyneempi kuin tavallisesti ja arkisin nukkumaan on mentävän aikalailla siinä puoli kympin tienoilla ja viikonloppuisin malttaa kukkua ehkä sen tunteroisen pidempään.



Mies toi vaimolleen perjantaiherkkua Ph7:sta <3

Lauantai menikin häähumussa! Aamusta käytiin ulkoilemassa ja kaupassa, mutta sitten alkoi juhlafiilis! Tämä kasvava masukumpu rajoitti mekkovalinnan melkeinpä yhteen, mutta onneksi se toimi kivasti :) juhlat olivat ihanat, paikka tosi kaunis ja ruoka herkullista - kasilta jouduttiin kyllä jo tehdä lähtöä kun en haukotuksiltani saanut silmiä pidettyä auki. Kotona sauna tulille ja rysähdys sohvalle. Kaverit tulivat meille vielä saunomaan mutta mä hetken maltoin rötvätä sohvalla ja sitten olikin pakko siirtyä nukkumaan.



Aatukin otti viikonlopuin rennosti! Aina on kaikki sohvatyynyt ja viltit möngerretty! :D

Sunnuntai otettiinkin ihan levon kannalta, ulkoiltiin koiran kanssa, mies ajoi nurtsin, käytiin mun kummeilla kahvilla ja saatiin taas mehuja mukaan, jee! Kotona mulle kokattiin ruokaa, saunottiin ja katsottiin jakso Dexteriä (kolmas tuotantokausi menossa!), aika villi viikonloppu sanoisinko :D Luulen että tuo flunssan poikanen vielä verotti sen verran että uni maistui. Ja varmasti teki hyvää, nyt onkin ollut tosi energinen ja hyvä fiilis!

Näillä välipaloilla jaksaa painaa duunia!

Työviikko on mennyt tosi nopeasti ja huomenna koittaa taas viikonloppu, tosin metsästysleskenä. Mies lähti metsästysreissulle jo tiistaina ja kotiutuu ensi viikon keskiviikkona, kovasti on buukattu nyt tekemistä ja touhuamista niin ei tarvitse yksin ihmetellä kotona! :)

Syksy ja aurinko ovat hellineet koko viikon, tiistain sadepäiväkin teki kyllä hyvää!

Pikkuveli tulee viikonloppuna yökyläilemään, toivottavasti hän vain saisi sairastettua oman flunssansa pois ennen sitä, muuten täytyy pitää sellainen kolmen metrin lähestymiskielto :D "Ole sä siellä päädyssä sohvaa niin mä oon täällä..." - ei flunssaa enää, kiitos! Saas nähdä mitä kivaa keksitään.