Time flies

Viime kirjoituksesta on näköjään aikaa kohta kolme kuukautta, mihin tämä aika katoaa?! Päivät ja viikot hujahtavat touhottaessa todella nopeasti, nyt eletään marraskuuta vaikkei tuo keli ihan sitä puollakaan... Onneksi ollaan saatu nauttia pienoisista yöpakkasista ja aamukuurista! :)

Typy täyttää ensi viikolla 8 kuukautta ja tulevana tiistaina meillä onkin lääkärineuvola, mielenkiintoista kuulla hänen mittojaan nyt kahden kuukauden neuvolatauon jälkeen! Tuntuu kuin hän olisi venähtänyt aivan mahdottomasti pituutta ja ne ihanat pulloposket ja makkarat alkaisivat vähitellet sulaa. Meillä on tabletilla Wonder weeks niminen sovellus jossa käydään läpi pienokaisen eri kehitysvaiheita lähinnä psyykkisen kehityksen kannalta, ja juuri siellä lukikin "your baby is now turning into a child" - en ole valmis!! Väänsin miehelle myös itkua yksi ilta, kun typy on nyt alkanut nukahtamaan itse omaan sänkyynsä enkä saa häntä enää nukahtamaan syliini. Se oli niin piste i:n päälle kivan päivän päätteeksi, kun saat silitellä ja suukotella pientä päätä tiukassa syliotteessa ja katsella kun väsyneet silmät samahtaa <3 mutta nyt hän on kasvanut jo niin isoksi, että tällä meikäläisen mahtavalla 155cm varrella ei meinaa saada häntä enää vauva-asentoon niin että hän voisi siihen nukahtaa. Joten iltasylittelyjen ja suukottelujen jälkeen hänet nostetaan omaan pinnasänkyyn, toivotetaan hyvät yöunet ja siihen hän itse nukahtaa, useimmiten pitäen äitin kädestä kuitenkin kiinni. 

Arki sujuu täällä edelleen todella ihanasti! Typy on vallan aurinkoinen tyyppi ja hänen kanssa aika hujahtaa nopeasti :) hän on vielä vaan hyvä nukkumaan ja syömään. Imetystä jatkamme edelleen jonka rinnalla hän saa kiinteitä ruokia viisi kertaa päivässä (aamupuuro, liha-kasvislounas, välipala, kasvispäivällinen, iltapuuro) ja aina avautuu suu kuin linnunpoikasella. 

Tällä hetkellä meillä liikutaan kierien, pakittaen ja navan ympäri pyörien. Konttausasennossa hytkytellään ja ikäänkuin hyppyytetään polvia eteenpäin mutta kädet pysyvät toistaiseksi paikoillaan, se on niiiin pienestä vielä kiinni! Uskoisin että meillä taitaa jäädä ryömiminen kokonaan välistä, niin napakkaa on tuo konttaamisen treenaus :) todella hienosti typy myös istuu, mutta ei vahtimatta sillä heijasteita ei ole vielä, etenkään taakse. Hän saattaa aivan suvereenisti yhtäkkiä vain tiputtautua siitä selälleen luottaen että kyyyyllä se äiti siellä on :D 

Meillä saavutettiin myös yksi virstanpylväs viime viikolla, kun meille puhkesti ensimmäinen hammas! Oikea alaetuhammas on tuntunut puskevan sieltä jo useamman kuukauden mutta nyt vasta puhkesi ihan tosi nopesti ja ilman minkäänlaista vaivaa, sieltä se vain tulla tupsahti! Usein sanotaan että hampaat tulevat parettain, mutta tällä hetkellä typyllä ei tunnu olevan kyllä mitään vielä selkeästi tuloillaan, uskoisin kuitenkin että kyllä se vieruskaveri sieltä lähikuukausina tulee :)

Ja jotta tästä ei tulisi liian sekasoppainen postaus niin puhutaanpas vielä vähän joulusta! :'D 48 yötä! Enkä ole vielä edes päättänyt millaiset joulukalenterit meille tulee tänä vuonna. Mutta adventtikynttilät on jo nostettu paikoilleen ja pihavalot myös, ajatella että parin viikon päästä voi jo laitella ihan joulukoristeita, ihanaa! Vielä kun saataisiin tuo ilma viilenemään niin olisin super onnellinen, olin eilen jo onnenkyynelten partaalla kun oltiin aamupäivällä vaunulenkillä ja paikoittain varjoisat kohdat olivat aivan kuurassa ja valkoisena, hyräilin mielessäni joululauluja - nuija mikä nuija ;)

Typyn 5kk kuulumisia!

Ajatella että meidän pieni pirpana on jo 5kk ikäinen! Niin touhukas ja iso tyttö jo, mutta myös vielä niin pieni ja pehmoinen sylivauva <3 aika on kyllä hurahtanut ihan hirvittävää vauhtia, vaikka toisaalta tuntuu että typy olisi ollut täällä aina. Ollaan nautittu joka hetkestä, ja olen oikein ajatuksen kanssa vain ollut typyn seurassa, seurannut hänen touhujaan ja naureskellut hänen jutuilleen. Kallisarvoisia hetkiä. On myös hassua, miten noin pienellä tuntuu jo olevan huumorintajua! :D sitä huomataan kun äiti naurahtaa jollekin ilmeelle tai eleelle, niin sitten sitä toistetaan ja toistetaan, ja nauretaan yhdessä!

Eilen torstaina käytiin 5kk neuvolassa, kaikki kunnossa! Tosin kaksi pistettävää rokotetta saatiin mutta typy rauhoittui heti kunnon syleilyyn päästyään ja tisua sai vielä lohdutukseksi. Heti sen jälkeen jo nauratti ja alkoi juttelemaan huoneen seinillä oleville julisteille :D Strategiset mitat olivat 8520g ja 67.8cm, ei siis ihme että on 68-koon vaatteet alkaneet jo kiristää. 

Kaikenkaikkiaan meillä on ihan alusta asti mennyt todella hienosti, typy on ollut vallan "helppo" vauva jos näin voi sanoa. Hän syö hyvin, nukkuu hyvin ja on perus tyytyväinen paketti, meillä ei turhia kitistä tai itkeskellä. Päivään on alkanut nyt muodostua myös kivaa rytmiä, joka toki elää tunnin suuntaan ja toiseen riippuen siitä monelta aamulla herätään. Hereillä hän jaksaa nyt olla sen parisen tuntia, välissä nukkuu n. 45 minuutin tirsoja ja useimmiten aamupäivästä yhdet pidemmät, 1,5 tunnin päikkärit. Aamuisin meillä herätään yleensä siinä klo 7-8 tuntumassa ja yöunille käydään klo 19-20 välillä! Joinain öinä typy herää ruokailemaan siinä klo 4-6 välissä jonka jälkeen nukahtaa samantien ja jatkaa unta vielä pari tuntia, kun taas joinain aamuina herää vasta kuuden jälkeen ja herätäänkin sitten samantien aamutoimiin! :) joten eipä voisi yöt paremmin mennä! Aiemmin typy nukkui umpisikeästi koko yön ja havahtui vain nälkäänsä aamuyöstä, mutta nyt "yöhulinoiden" alettua on hän alkanut öisin vaihtamaan asentoa tai etsimään tuttia. Ei siis herää vaan jatkaa kyllä uniaan samantien, mutta minä havahdun hänen jokaiseen syvempään hengenvetoonkin :D pohdinkin juuri yksi päivä, että kohta olisi varmaan näppärää siirtää hänet oman huoneeseen yöunille jotta en havahtuisi hänen liikkeisiin, mutta en taida olla siihen henkisesti valmis... Haluan pitää typyn vielä siinä ihan lähellä <3

Typy ei ole vielä ollut hoidossa ja ajatuskin siitä tuntuu aika ikävältä. Hoitajia olisi ympärillä vaikka kuinka, ja isäkin yrittää joka kerta tyrkätä meikäläistä kauppaan tai jonnekin että saisivat jäädä hänen kanssa keskenään... :D En ole kokenut tarvetta jättää typyä vielä hoitoon, hyvin olen kaikki kauppareissut, kyläilyt sun muut saanut touhotettua typyn kanssa ja tosiaan kun yöt saadaan nukuttua hyvin ja kaikki sujuu omalla painollaan, en ole itse vielä kokenut tarvitsevani omaa aikaa tai hengähdystaukoa. Meillä olisikin oikea koetus edessä, kun olisimme mieheni kanssa menossa kaksin häihin syyskuun puolivälin jälkeen. Häät ovat lapsettomat, tosin me saimme erityisluvan ottaa kyllä typyn alkuillaksi mukaankin jos haluamme, kerta hän on vielä niin pieni, mutta pyrimme kuitenkin kunnioittamaan hääparin toivetta. Voi että miten olenkaan tätäkin asiaa stressannut jo pari kuukautta :D yöhoitoon typyä ei luojan kiitos tarvitse jättää, silloin jäisi kyllä juhlat välistä. Olemme jutelleet isosiskoni, eli typyn kummitädin, kanssa niin, että hän tulisi meille siksi illaksi lapsenvahdiksi, niin typy saisi olla kuitenkin kotosalla ja käydä yöunille omaan sänkyyn. Me tultaisiin sitten häistä yöllä kotiin, itse kun olen sattuneesta syystä autolla liikenteessä. Typy jäisi siis hoitoon vain muutamiksi tunneiksi, mutta silti, kyllä pelkkä ajatuskin kiristää... Varsinkin se nukkumaanmeno ilman äitin suukkoja ja syliä. Hyvinhän ne pärjää, typyllä on varmasti kaikki kunnossa ja luotan hänet siskoni, kolmen lapsen äidin, hoitoon kaikista eniten mutta mutta mutta... Kun toinen on vielä niin pieni! No, onhan tässä vielä reilu kuukausi meikäläisellä aikaa valmistautua henkisesti, ja kuten miehen kanssa puhuttiinkin, minä sitten vain lähden juhlista aikaisemmin jos alkaa tuntua liian pahalta. Voipi myös olla, se se ajatus tuntuu pahalta mutta kun vaan mennään niin kaikki sujuukin kivasti! Toivotaan näin :)

Tällä hetkellä typy nukkuu takapihan terassilla päikkyjään (tietysti siis vaunuissa :D) ja mä olen hyödyntänyt tämän 1,5 tuntisen imuroimalla, pesemällä lattiat ja ehdin vielä syödä juri vähän välipalaakin. Iskä nappasi heille eilen pestäväksi meidän mattoja (leipasin hänelle juuri mustikka-vadelmapiiraita kiitokseksi, ne Fazerin pikkuherkut ovat hänen lemppareitaan), niin ihana saada nyt putipuhtailla lattioille putipuhtaat mäntysuovalta tuoksuvat matot <3 tulee vähän joulufiilis... Typyn herättyä lähdetään mun isän, hänen vaimonsa ja koiruuksien kanssa metsälenkille, nappaan typyn rintarepussa mukaan! Voi olla jalat äkkiseltään vähän maitohapoilla kun kanniskelee siellä ylimääräistä liki yhdeksää kiloa!

Tekniikan ihmelapsi paikalla!

Hip hei, kesä tuli ja kesä meni, bloggaus jäi? No näköjään hetkeksi unohtui, kuten melkein kaikki muukin, tämä muistin menettäminen näin raskauden jäljiltä on aika eeppisissä lukemissa jo :D kunhan muistan typyn roudata matkassani niin se on tärkeintä, mutta melkeinpä kaiken muun sitä unohtaa - hyvinkin tavallista on nousta ja lähteä keittiöön vain siellä pohtiakseen että miksi sinne piti alunperin edes mennä, kaipa tämä on aivan tavallista... :D

Mutta siis, typyn päiväunirytmin muututtua on sitä itsekin kehittänyt siihen ympärille oman rytminsä. Rytmin, jossa tietokoneen/tabletin yms. käyttö on jäänyt hyvin vähäiselle! Typyn ollessa hereillä en vietä aikaani älylaitteiden maailmassa, ja päiväunien aikaan sitä kokkailee, leipoilee, siivoilee, järkkäilee tai touhuaa muita omiaan. Blogia olen halunnut päivittää niin monesti, mutta tietokoneelle istahtaminen ei ole napannut yhtikäs yhtään ja iPadilla bloggaaminen on ollut mahdotonta. Jostain sain kuitenkin tänä aamuna etiäisen, että kyllä varmasti monet bloggaavat myös tableteilla tai älypuhelimilla, ei se voi olla niin vaikeaa. Olisikohan siihen joku jopa sovellus? Ja tadaa! Löytyi! :) en siis todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi ja hokasin tämän vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Täällä voidaan todella hienosti ja kesä on ollut ihana! En ole kertaakaan valittanut ennätyksellisen viileästä ja sateisesta kesästä, ollaan päästy vaunuilemaan ja typy on saanut nukkua päikkyjä ulkona kun ei ole ollut hikihelteitä :) mutta kyllä nämä aurinkoiset ja lämpimät päivätkin ovat olleet tervetulleita, varsinkin nyt kun meille on asennettu ilmalämpöpumppu! Ulkona saa paahtaa vaikka minkämoinen tropiikki, mutta sisällä on mukava olla ja öisin saadaan nukuttua jopa peiton alla, aivan parasta! :)

Typymme täytti eilen 5 kuukautta, huomenna päästään neuvolaan kuulemaan strategisia mittoja, 4 kuukautisena meillä ylitettiin jo 8kg joten imetyskin on sujunut siis varsin mallikkaasti :D vaikka edellytykset olisivat siis olleet kohdillaan puolen vuoden täysimetykseen, halusimme alkaa totuttamaan typyä rauhalliseen tahtiin lusikkaan ja kiinteisiin ruokiin. Myös huomasimme typyn alkavan kiinnittää huomiota syömisiimme, availemaan suutaan vieressä ja nassuttelemaan itsekseen - herkkyyskausi oli siis käsillä! Nyt olemme muutamana viikkona maistelleet bataattia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa, ja tänään maistellaan kaurapuuroa! Typy osaa syödä hienosti lusikasta, suu on auki kuin linnunpoikasella ja haluaisi syödä enemmän mitä annetaan, mutta hiljaa hyvä tulee :) imetystä jatketaan kuitenkin toki pääasiallisena ravinnonlähteenä ja jatkuu toivottavasti vielä pitkään <3

Nyt alkaa pinnasängystä kuulua epämääräisiä tarinoita :D jatkakaamme siis myöhemmin, aurinkoisia elokuisia päiviä kaikille!

Kesän kynnyksellä

Ensi viikolla se on sitten virallista, nimittäin kesä! Viime päivinä onkin ollut jo ihanaa kesäfiilistä kun aurinko on lämmittänyt jo mukavasti :) meinasi jo usko loppua kun vielä viikko sitten sai vetäistä pipon päähänsä kun meni ulos, mutta kyllä se kesä sieltä tulee, ihan varmasti!

Sataa sataa ropisee, on varmasti mukavat
oltavat tuolla lämmössä suojassa sateelta!

Kastutaanko vaiko eikö?

Toukokuu on ollut oikein ihana ja juhlantäyteinen kuukausi! Ollaan juhlittu mm. sekä typyn ristiäisiä että minun ensimmäistä äitienpäivää <3 huomenna olisi vielä papan syntymäpäivät, sitten voidaan siirtyä kesäkuun pirskeisiin ;) 

Ristiäiskutsut valmistumassa! Eväät näkyy myös taustalla,
Fazun mariannesuklaalevy :D

Ristiäiset sujuivat aivan täydellisesti! Juhlat pidettiin samassa paikassa missä minut kastettiin 27 vuotta sitten, eli typyn papan luona, ja kaste oli vielä täysin samassa kohdassa, saman papin toteuttamana ja samalla kastemaljalla! Pappa vaimoineen leipasivat suolaiset tarjottavat, komean voileipäkakun ja kalapiirakan, minä tein makeat: sitruuna-valkosuklaajuustokakun, mansikkahyydykekakun ja toffeeneliöitä (Twix-patukoiden idea). Ristiäisissä meillä oli länsä vain perhe, eli vanhemmat, isovanhemmat ja sisaruksemme perheineen, joiden lisäksi paikalla oli myös meidän läheisimmät kummit - ydinpoppoo oli siis kasassa!

Ristiäisen tarjoilua!

Pöydässä oli myös minun ristiäiskuvia, sekä kuva
edesmenneestä tädistäni minä vauvana sylissään.
Hänen muistoaan typy kunnioittaa kantamalla
tätini kaunista nimeä toisena nimenään.

Muutoin arki sujuu täällä edelleen todella hyvin ja leppoisasti, kovin vauvanhuuruisesti ;) typy kasvaa aivan hurjaa vauhtia, kun mitat olivat 2kk neuvolakäynnillä komeat 6300g ja 60.3cm! Taitaa olla hyvät tarjoilut tässä maitobaarissa :P Hän on aina vain yhtä kiltti, rauhallinen ja touhukas typykkä. Yöt nukutaan edelleen hyvin, kerran heräillään syömään jonka jälkeen jatketaan samantien vielä unia. Nyt on kyllä huomannut sen roiman kehityksen mitä on ihan kuukauden sisään tullut; juttelu on monipuolistunut uusillä äänteillä ja äänensävyillä sekä ilmeillä, täällä myös nauraa räkätetään onneissaan jos on oikein hauskaa! Muutama päivä sitten käännyttiin myös masulta selälleen, jota on nyt treenattu kovasti, hirvittävä pönkeäminen olisi myös sieltä selältä takaisin masulleen, huh, kohta on äitillä kiire! :D Omat kädet on nyt myös löytyneet, niitä pitää imeskellä ja maiskutella ja varoen ollaan myös kuroteltu käsi nyrkissä lelua kohti!

Tämä leikkimatto on ollut aivan hitti! Siinä typy tykkää ihmetellä
ja selittää välillä juttuja näillä leluille niin vimmatusti! :D 

Omat vanhempani tekevät molemmat vuorotyötä, ja ovat siis usein arkisinkin joko vapaalla tai ilta-/yövuoron tullen aamupäivät kotosalla. Käydään usein typyn kanssa heitä moikkailemassa, ollaan otettu myös vaunut mukaan niin ollaan saatu vähän vaihtelua lenkkireitteihin :)

Tälläisen lounaan eteen iskä istuutti meikäläisen viime viikolla!
Pekoni-kermaperunoita, paneroitua porsasta ja parsaa, uu lalaaa!

Aatu on aina vain rakkain ja ihanin koiruus, typyn tuleva luottoystävä! He ovat aika hellyyttävä parivaljakko, kun Aatu oikein väkisin haluaa aina kiehnätä typyä vasten ja suukotella. Aatu on todella rauhallinen ja leppoisa luonne, eikä hänen läsnäoloaan ole tarvinnut epäröidä typyn lähellä kertaakaan. Osaa olla nätisti lähellä mutta osaa myös antaa tilaa jos meno vaikuttaa liian rajulta, eli typyllä on kovat jumpat ja vispaukset menossa! :D

Aatu-koiran ja "pikkusiskon" aamuhalit <3

Aatu haluaa usein hakeutua typyn läheisyyteen, useimmiten
paras paikka on tuonne jalkojen (ja ahh sen ihanan vaipan)
läheisyyteen pään painaminen <3 valitettavasti tässä joutuu
raukka myös tahattomien potkujen kohteeksi.

Tälleen nää päivät menee, uskomatonta vauhtia ihan vain touhuillen, ystäviä ja perhettä nähden, hurjaa! Rakkaan ystävänkin laskettuaika on jo viikon päästä vaikka just siihen oli vielä piiiitkä aika. JÄNNÄÄ! Lisää kamuja meidän typylle.

Arjen kuulumisia!

Jestas, jos olen ennen sanonut että päivät ja viikot hurahtavat nopeasti niin se ei ole ollut mitään verrattuna tähän! Tätä vauhtia typy pääsee pian ripille... :'D

Tätä herkkua ostettiin heti synnytyksen jälkeen, voi NAM!

Tavanomainen aamupala; kreikkalaista jogurttia, rahkaa
ja pähkinä-hedelmämysliä.

Siellä ne meidän miehet tarpoo, sorsien syöttö menossa.

Täällä siis arki rullaa entistäkin ihanemmin, jokainen päivä on edellistä vieläkin rakkaampi tuon typyn kanssa <3 kovasti opitaan uusia juttuja: hymyjä jaetaan runsaasti, eilen kuului ensimmäinen naurahdus, kovasti kädet ja jalat vispaa tutut kasvot nähtyään jne. Hän on nyt kahdeksan viikon ikäinen ja huhtikuussa lääkärineuvolakäynnillä (mun synttäripäivän kunniaksi) saimme strategisiksi mitoiksi 56cm ja 5010g, imetys siis sujuu edelleen hyvin, minkä voi todella uskoa myös kun katsoo typyn poskia! Ihana juttu :) kaikki oli muutenkin kunnossa, neuvolakorttiin saimme tekstin:
"Suloinen tyttövauva. Kasvu kaunista. Hymy+, katsekontakti+. Seuraa shakkiruudukkoa 180 astetta. Varhaisheijasteet +. Päälakiaukile ja kallon saumat avoimet. Suulaki ehjä. Sydämestä sivuäänetön syke. Vatsa pehmeä. Lonkat stabiilit. Hyvät nivuspulssit. Jäntevä tyttö."

Välillä kattilassa porisee tuttisoppa :D

...mutta kokataan siellä keittiössä muutakin, mm. pulled porkia!

Ihanasti ollaan päästy liikkeelle typyn kanssa! Käydään kaupoilla, läheisten luona päiväkahvilla, vaunuilemassa jne. Ollaan myös aloitettu Toukkis, joka on aina tiistaisin! Siellä kokoontuu pienten lasten äidit ja tietysti lapset, vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan mahdollisesti jostain päivän teemasta. Ystävä käy siellä poikansa kanssa, hän meidät sinne tiesi kutsuakin ja tottakai mentiin! Kivaa ja erilaista sisältöä viikkoon :) ja ihana toki nähdä rakasta ystävää ja sitä pikkunassua säännöllisesti <3 (suukkoja, kuitenkin luet tätä!)

Rakastan näitä arkipäivän hetkiä: vaunulenkki
takana, lounasta syöty takapihan terassilla ja
vielä ehtii rauhassa juoda teetä kun typy vetelee
sikeitä vaunun lämmössä <3

Vaunulenkin maisemia.

Vappuna tehtiin perinteisesti 6 litraa oikein sitruunaista simaa
ja paistettiin jättiannos munkkeja! Saatiin taas ystäväperhe
meille herkuttelemaan; he ovat käyneet meillä aina vappuherkuilla
jo useamman vuoden. Näitä perinteitä pitää vaalia!

Naurettiinkin miehen kanssa, että joko meille siunaantui äärimmäisen kiltti ja helppo lapsi tai sitten oltiin varauduttu johonkin paljon vaikeampaan ja raskaampaan pikkuvauva-aikaan, nyt kun kaikki on mennytkin niin kivuttomasti ja vain hänestä nautiskellessa? En koe millään muotoa olevani väsynyt tai uupunut, päinvastoin! Ollaan ainakin toistaiseksi säästytty suuremmilta masuvaivoilta, Bioteekin Super D-tipat (1 tippa sisältää 10mikrog. D-vitamiinia) sopivat hänelle eikä aiheuta masuväänteitä tms. Kovasti hän välillä äheltää paukkujaan mutta ei itkeskele, vaan pienen hetken puhkuu ja puhisee itsekseen ja sitten jatkaa eloaan tyytyväisenä :) Meillä myös edelleen nukutaan hyvin ja hän tuntuu jo sisäistäneen ns. yön ja päivän eron; ensin nukutaan aina pidempi pätkä (5-9 tuntia), syödään ja jatketaan samantien unia vielä 3-5 tuntia. Päivisin nukutaan lyhyempiä enintään kahden tunnin pätkiä ja ollaan sitten hereillä useampia tunteja seurustellen ja touhuten :) typy ei ole lainkaan itkuinen vauva, vaan hyvinkin rauhallinen ja tyytyväinen, itku on aina tarkoituksenmukaista. Ollaan opittu hyvin jo lukemaan häntä niin, että tiedetään mistä äännähtelyistä ja eleistä olisi siirryttävä vaipanvaihtoon, rinnalle tai vain sylkkyyn hellittäväksi <3 hän viihtyy myös sitterissään ja tykkääkin siitä seurailla lelua tai äitin touhuja keittiössä, välissä käyn häntä aina jututtamassa ja suukottelemassa. Eilenkin tein uuniperunoita ja nostin typyn keittiönpöydälle pehmusteen päälle ja laitoin lelun roikkumaan keittiön kattovalaisimeen; siinä hän pötkötteli tyytyväisenä yli tunnin lelua katsoen ja sille juttujaan selitellen! :) Joka päivä opitaan jotain uutta, jokainen meistä! Esimerkiksi aloin ihmettelemään miksi typy on alkanut itkemään kun hänet laitetaan turvakaukaloon, itku oli sellaista "minulla on epämukava ja paha olla" tyylistä. No, hiffasipa tämä äiti sitten että kaukalon turvavyöt ovat typyn kasvettua liian alhaalla! Eli aina kun vöitä kiristettiin painoi ne häntä olkapäistä alas eikä selkänojaa vasten. Hölmö äiti! No nyt on turvavyöt siirretty pykälää ylemmäs ja taas on mukava putkahtaa kaukalon uumeniin :)

Kylpeminen on myös aivan parasta, sen nautinnon näkee kyllä kasvoista ja ilmeistä! Välillä pitää laittaa ihan silmät kiinni ja vain kuunnella kun vesi lotisee ympärillä, voi että ollaan saatu typystä ihania kylpyhetkien kuvia! :D

Arki siis on täällä aika vaaleanpunaista hattaraa edelleen. Jokainen askare tuon pienen pirpanan eteen, oli se sitten yöllinen herääminen ja "kainaloita myöten" olevan kakkavaipan vaihtaminen, tuntuu äärimmäisen ihanalta ja saa oloni jotenkin "merkitykselliseksi" - kai se on se äidinvaisto <3

Synnytyskertomus!

Synnytyskertomusta! Tästä tulee pitkä kuin nälkävuosi, kerrottavaa löytyy! :D

Keskiviikko 11.3. Oli aivan mielettömän kaunis kevätpäivä, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja vielä raskausviikolla 41+4 vetästiin Aatun kanssa tunnin aamulenkki! Voin hyvin, mitään ennakoivia merkkejä mahdollisesta synnytyksestä ei ollut ilmoilla ja oltiinkin seuraavana päivänä menossa sairaalaan käymään yliaikaiskontrollissa. Päiväsellä kokkailin lounaaksi tonnikalakastiketta ja spaghettia ja mentiin vielä iltapäivistä Aatun kanssa pihalle nautiskelemaan upeasta kelistä, ja ajattelin alkaa viimeistelemään tiehoitokuntamme kirjanpitoa. No, niinpä typy pisti suunnitelmat uusiksi! ;)

Tämä kuva on napattu meidän takapihalta typyn
syntymäpäivänä klo 15 kun oltiin Aatun kanssa pihalla,
 tunti ennen lapsivesien menoa.

Aikalailla tasan neljältä iltapäivällä istahdin wc-pöntölle, kun kuulin ja tunsin järkyttävän rusahduksen jostain alavatsalta. Pelästyin, koska se tunne ja ääni oli tosi inhottavat, ja aloin miettimään irtosiko istukka vai mitä tapahtui... Istuin kauhistuneena pöntöllä, kunnes tunsin taas jotain kummallista; limatulppa! Mahtavaa, ajattelin, kyllä se synnytys nyt annettaisi käynnistyä itsekseen! Samalla hetkellä tuli napakka supistus, sellainen jollaista ei ole ollut aikaisemmin, ja samaan aikaan jotain lorisi pönttöön. Voisiko se olla lapsivettä? Laitoin varuiksi siteen ja nousin ylös, nappasin kännykän käteeni kun tuli toinen samanlainen supistus ja nyt sitä jotain lorisi pitkin kinttuja. Jep, lapsivedet! Samantien soitto miehelle töihin, että nyt taisi mennä lapsivedet ja supistelee kipeästi. Mies sanoi tulevansa heti kotiin! Soitin heti perään synnytyssairaalaan, josta meitä ohjattiin syömään kotona, pakkailla tavarat ja tulla sitten tarkastettavaksi. Seuraavaksi puhelu isälle, että nyt olisi yksi mäyräkoira haettavissa kauan odotettuun yökyläilyyn. Tässä vaiheessa nappasin kännykästä auki sovelluksen, jossa pystyi kellottamaan supistuksia. Siihen olen syöttänyt ensimmäisen supistuksen klo 16.20 jonka kesto oli 44 sekuntia, toisen klo 16.30 jonka kesto oli 1:03 minuuttia ja tästä eteenpäin supistuksen alkoivatkin heti tulla noin neljän minuutin välein ollen kestoiltaan 1-2 minuuttia.

Puoli viiden aikoihin isäni vaimoineen tulivat meille ja odottelivat mun seurana että mieskin saapui töistä kotiin siinä varttia vaille viisi. Supitukset alkoivat olla jo aika napakoita ja isä olikin melkein jo ambulanssia soittamassa kun seuraili mun huokailua ja keittiönpöytään nojailua :D en kuitenkaan ajatellut että meillä olisi mikään kiire sairaalaan, sanoin miehellekin että lämmittää jääkaapista sitä tonnikalakastiketta ja spaghettia ja syö ihan rauhassa. Pakkailin siinä kassiin vielä iPadin ja latureita, kunnes supitukset alkoivat muuttua ja tekivät minusta niiden aikana toimettoman ja sanojenkin muodostaminen oli supistuksen aikaan hankalaa... Siinä vaiheessa otettiin suunta nopeasti kohti synnytyssairaalaa! Matkalla tein pikaisen puhelun siskolle, että nyt tapahtuu - puhelu oli todellakin pikainen, koska supistusten väli tiheni ja voimakkuus kasvoi. Matka sairaalalle ei ole koskaan tuntunut niin pitkältä :D Sairaalan pihassa kirjasin viimeisen kerran supistus-sovellukseen supistuksen: klo 17.45, kesto 1:32 minuuttia, supistusten tiheys 2:25 minuuttia. Tämän jälkeen ei ollut sovellukset enää mielessä :D

Synnärin ovelle päästyämme meidät vastaanotti kätilö, joka tokaisi nähtyään minut nojailemassa aulan ovenkulmaan että "taidat olla jo aika kipeä...". Meidät ohjattiin heti seurantahuoneeseen jossa mies vastaili kätilön esittämiin kysymyksiin ja antoi neuvolakortin, omassa päässä ei kovin enää ruksuttanut. Jouduin pötköttämään todella epämiellyttävään asentoon sairaalapedille jossa minut kytkettiin vauvan sykekäyrään ja supistuskäyrään. Muutama supitus ehdittiin tässä kokea kunnes kätilö tuli takaisin huoneseen huomattuaan monitorista että meidän supistuksethan ovat jo aika kovia - nyt täytyisi tarkistaa kohdunsuun tilanne. Kello taisi olla tässä vaiheessa vähän yli kuusi ja oltiin 4cm auki, olisi aika siirtyä samantien synnytyssaliin! Kätilö ja mies vaihtoivat mulle sairaalavaatteet ylle (supistusten välissä ei ollut hengähdysaikaa edes minuuttia, joten mulla ei oma kapasiteetti riittänyt edes riisuutumaan tai laittamaan vaattetta ylle) ja sitten pitäisi kävellä käytävän poikki saliin. Pääsin sipsuttamaan juuri saliin kun taas supisti. Ehdin napata miestä paidasta kiinni ja roikuin sitten siinä supistuksen ajan :D mutta selvittiin saliin, jee!

Kätilö kutsui samantien anestesialääkärin paikalle epiduraalia varten, Muistan vain kuulleeni kun kätilö tokaisee puhelimeen "tippakin pitäisi saada laitettua mutta ei näiden supistusten välillä meinaa ehtiä tehdä enää mitään". Tämä vaihe on hieman sumun peitossa; toisaalta muistan kaiken, mutta olin kokoajan silmät kiinni joten tietynlainen tilanteen havainnointi puuttuu. Ajatus epiduraalista tuntui taivaalliselta, varsinkin kun tiesin että se tulee varmastikin olemaan ainoa kivunlievitys tässä synnytyksessä, muuhun ei ehditä (ilokaasua en uskaltanut kokeillakaan, kun olen niin herkästi pahoinvoiva). Kätilömme oli kyllä sanoinkuvaamattoman ihana. Hän oli äärimmäisen rauhallinen ja miellyttävä, silitteli minua ja piti kädestä kiinni aina puhuessaan minulle. Mies siinä häntä haastatteli ja kyseli kaikenmoista, ja selvisikin että hän on toiminut kätilönä 37 vuotta - ilmankos tuntui että nyt ollaan hyvissä käsissä! :)

Vihdoinkin anestesialääkäri tuli paikalle! Mies kertoi jälkikäteen lääkärin olleen kuin ilmetty Holopainen Syke-sarjasta :D Epiduraalin laitto ei tuntunut miltään, ei sähköiskuja, en muista edes minkäänlaista pistävääkään tunnetta. Koko epiduraalinkin ajan kätilö seisoi siinä mun miehen vieressä ja piteli myös mua kädestä kiinni ja tsemppasi koko epiduraalin ajan että pysyisin täysin paikallani vaikka supistuksia tuli jatkuvalla syötyllä. Tunsin myös ponnistamisen tarvetta enkä pystynyt supistusten aikana olla lainkaan ponnistamatta. Pikaisesti siis epiduraalia kehiin! Ensin sain ns. testiannoksen puudutetta joka jo hieman lievensi kivun kärkeä. Hetken päästä lääkäri kyseli mahdollisia tuntemuksia (huonoa oloa, päänsärkyä tms.) ja kun kaikki oli kunnossa sain loppuannoksen puudutetta. Ja voi taivas sentään! :D Ihana epiduraali! Kivut jäivät sille tielle, supistukset tunsin edelleen ja ponnistamisen tarve oli myös vahva. Epiduraalin laiton jälkeen (muistaakseni) kätilö tsekkasi kohdunkaulan tilanteen ja olin 8cm auki. Tässä vaiheessa mies päivitti tilannetta whatsappin kautta mun siskolle, viesti hänelle on kirjoitettu klo 19.18. Soitin myös äidille, vasta ensimmäistä kertaa edes kertoen että olemme sairaalassa - hän on sellainen huolestuja ja hölösuu, että mikäli synnytys oli pitkittynyt olisi hän jo sydänkohtauksen partaalla ja soittanut läpi kaikki tutut ja tuntemattomat :D Enkä ennen kivunlievitystä olisi kyllä voinut puhelimessa jutellakaan. Epiduraalin jälkeen siis olo helpottui suunnattomasti ja pystyin olemaan ns. normaalisti, juteltiin miehen kanssa ja hän vähän päivitteli mitä kaikkea siinä 1,5 tunnin sairaalassaoloaikana on tapahtunut. Puudute aiheutti kovaa kutinaa vatsalla mutta eipä siinä vaiheessa kutina enää häirinnyt! ;)

Jossain vaiheessa kätilömme tuli paikalle ja tsekkasi jälleen kohdunsuun tilanteen, oltiin auki 9,5cm, h-hetki oli siis käsillä! En käsitä miten olin niin rauhallinen koko synnytyksen ajan, missään vaiheessa ei tullut mitään paniikkia tai monien kauhistelemaa "kuolemanpelkoa" ponnistusvaiheen ollessa käsillä - päinvastoin, olin lähinnä innoissani ja vähän sellaisella "bring it on"-mielentilalla :D ja kaikki tuntui jotenkin niin selkeältä ja menevän omalla painollaan. Vaikka en tuntenut supistuskipuja, tunsin kuitenkin kun supistus oli päällä siitä järjettömästä ponnistamisen tarpeesta, ei sitä voi edes sanoinkuvailla. Kun kohdunsuu oli valmis, pääsin vihdoin ponnistamaan täysillä! Typy oli pusertanut hyvän reitin itselleen, hän lähti laskeutumaan todella hienosti ja ponnistukseni olivat tehokkaita. Kätilö kertoi laittavansa injektiona puuduteainetta hieman valmiiksi mikäli joudutaan avittamaan episiotomialla. Supistusten aikaan sain puserrettua tehokkaita ponnistuksia ja pian kätilö jo tokaisikin vauvalla olevan runsaasti tummaa tukkaa! Tässä vaiheessa hän kutsui paikalle toisen kätilön, jonka saavuttua taisin ponnistaa kahdesti - toisen ja viimeisen ponnistuksen kohdalla huomasin kätilön nappaavan epparia varten olleen puudutepiikin käteensä, jonka jälkeen klo 20.37 joku maailman ihanin pieni typykkä tupsahti siihen pedille! Hän päästi hienon rääkäisyn ja kätilö nopeasti kurkkasi vauvan sukupuolen, että häneltä löytyy kymmenen varvasta ja kymmenen sormea jne. ja hänet nostettiin heti äitin syliin ihokontaktiin <3 meni ehkä sekunnin murto-osa kun typy telakoitui rintaan kiinni ja alkoi imemään samantien! :D Siinä hän pötkötteli meidän ihasteltavana kun kätilö hoiti minut valmiiksi. Hän kertoi ponnistusvaiheen kestäneen 20 minuuttia ja että minulle tehtiin varuiksi pieni episiotomia johon sain kaksi ommelta, mutta muutoin kaikki sujui kuin rasvattu! Olin kuulemma loisto synnyttäjä, joka kyllä sai todella hyvälle mielelle :) Toiminta oli kyllä aika haipakkaa, kun synnytyksen kokonaiskesto oli vain 4 tuntia 37 minuuttia - aika huima aika ensisynnyttäjälle! Kaikenkaikkiaan synnytys meni todella hienosti omastakin mielestä, ja vaikka supistuksen todella kivuliaita olivatkin eivät ne olleet sietämättömiä - voisin ryhtyä tuohon hommaan vaikka heti uudestaan mikäli sellainen mahdollisuus meille vielä suotaisiin.

Typy oli rinnalla täydessä ihokontaktissa liki 1,5 tuntia, kunnes hänet nostettiin pesulle ja mittauksille, tässä välissä minä pääsin suihkuun. Suihkusta tullessani oli mies synnytyssalin nojatuolissa pieni kapaloitu käärö sylissään ja vieressä lappu: tyttö, 52cm, 3600g, 10 pistettä <3
Nyt hän on siinä, niin kauan odotettu, jopa mahdottomaksi ajateltu ihana pieni vauva, meidän ikioma!

Saatiin synnytyssaliin vielä kuohuvaa (eli villisti Pommacia) kilisteltäväksi ja iltapalaa. Oltiin synnytyssalissa yllättävän pitkään ja meidät siirrettiin potilashuoneeseen siinä puolenyön jälkeen. Ruuhkan vuoksi ei valitettavasti saatu meidän niin haluamaa perhehuonetta, vaan miehen saatettua meidät omaan petiin lähti hän ajelemaan kotiin nukkumaan. Tai siis "nukkumaan", ensimmäinen yö meni tuota käärylettä ihastellessa, jokaista ääntä ihmetellessä ja hengitystä tarkastellessa. Todella mukava lastenhoitaja kävi yöllä meitä muutaman kerran moikkaamassa ja nappasi typyn hetkeksi luotani lämmön mittausta varten. Sain hänet onneksi takaisin muutaman minuutin kuluttua, tuntui kamalalta jäädä siihen petiin aivan yksin!

Perjantaina aamusta iski nälkä ennen sairaalan
aamupalaa! ;)

Aamulla mies tuli meidän luokse! Pötköteltiin yhdessä siinä suuuurella sairaalapedillä (not) ja käytiin vähän kävelemässä koko porukka osaston käytävillä. Voin jo todella hyvin enkä ollut mitenkään kivulias, yöksi otin osastolla buranan mutta muutoin en kokenut tarvitsevani mitään kipulääkkeitä! Vierailuaikaan saatiin sisarukseni vauvaa ihastelemaan, muu perhe oli meillä niin flunssainen etteivät osastolle päässeet. Illalla mies lähti taas kotiinpäin kun me jatkettiin iltaa typyn kanssa, eläteltiin miehen kanssa hieman jo toiveita että oltaisiinkohan päästy jo seuraavana päivänä kotiin lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen, perhehuonetta kun ei vieläkään vapautunut. No, tämän yön sain jo nukuttua syöttöjen välissä ihan kivasti ja aamulla hoitaja tulikin hakemaan meidät lääkärin tarkastukseen! Hoitaja ihasteli typyn virkeyttä, kun hän silmät lautasina tuijotteli ympärilleen ja hoitaja arvasikin typyn ilmeisesti olleen hieman yliaikainen - yliaikaisena syntyneet vauvat kun ovat ns. "valmiimpia" ja näin ollen virkeitä ja kehittyneempiä synnyttyään. Hän myös siinä mainitsi kuinka hyvinvoivalta näytin ja siinä sitten tokaisinkin että olisi kyllä ihana päästä vaikka jo kotiin... :P Hoitajan mukaan mikäli kaikki näyttää lääkärin silmiin hyvältä, oli typy tässä vaiheessa jo vaadittavat 36 tuntia vanha joten mikäli halutaan on kotiinpääsy hyvinkin mahdollista! Ja niin oli lääkärin tarkastuksessa kaikki typyllä hyvin, kovin nauratti lääkäriäkin tuo hänen hiusten määrä :D saatiin häneltä siis kotiutumislupa! Heti onnellista soittoa miehelle, joka lähtikin samantien ajelemaan meidän luokse.

Perjantaina 13.3. (ei niin epäonnen päivä <3) meidän perhe pääsi kotiin! Voi että se oli ihana tunne eikä tuntunut yhtään "hassulta" vaan niin luonnolliselta! Kotiin päästyämme lähti mies käymään ruokakaupassa ja hakemaan Aatun hoidosta kotiin. Aatu tuoksutteli vauvaa innoissaan eikä suostunut liikkumaan hänen kopan äärestä mihinkään, ikuinen vahtivuoro oli siis alkanut <3

Vaaleanpunaisia kuulumisia!

Ollaan saatu olla typyn kanssa kotona nyt 2,5 viikkoa, tuntuu kyllä että hän olisi aina ollut täällä! <3 meillä on kaikki sujunut oikein hienosti. Typy on reipas syömään, imetys on siis lähtenyt käyntiin tosi hyvin josta olen niin onnellinen! Kahden viikon iässä painoa oli kertynyt 4180g (syntymäpaino 3600g) johon oltiin neuvolatädin kanssa hyvin tyytyväisiä, tässä vaiheessa kun riittäisi että syntymäpaino olisi edes saavutettu - hyvä meidän joukkue! Tietenkään tässä vaiheessa meillä ei ole oikeastaan minkäänlaista rytmiä syömisten tai unien suhteen, typyn tahtiin mennään. Yöt kyllä nukutaan tosi hyvin, kerran tai kaksi herätään syömään ja sitten jatketaan heti unia. Muutaman kerran ollaan otettu pidemmät reilun kuudenkin tunnin yöunet! Siinä vaiheessa alan kyllä vähitellen jo ottamaan typyä syömään, itsellä kun alkaa tuossa vaiheessa olla jo hieman "täysi olo" jos tiedätte mitä tarkoitan :D Iltaisin typy käy ns. yöunilleen noin klo 20-22 jolloin heräillään tankkaamaan uutta unta varten vaihtelevasti siinä puolenyön ja klo 4 välillä. Seuraavan kerran syödään aamulla aika totutusti siinä seiskan aikoihin jonka jälkeen itse jään kyllä jo keittelemään teetä ja tekemään aamupalaa! Yöllä typy syö 10-30 minuuttia jonka jälkeen jatketaan molemmat heti unia. Siispä kun käyn kympin aikoihin itse nukkumaan saan nukuttua kyllä todella hyvin! Pääsääntöisesti syödään n. 3-4 tunnin välein, päivisin näiden välissä sitten seurustellaan, katsellaan, ihmetellään, suukotellaan ja jutellaan. Toki välillä nappaan hänen syömään tiheämminkin mikäli hän tuntuu sitä kaipaavan tai jos ollaan lähdössä johonkin niin ei nälkä heti iske. Typy on jo kovin tarkkaavainen, seuraa katseella kun hänelle juttelee, ilmeilee puheen mukana ja on löytänyt jo hieman oman äänensä. Epämääräinen mölinä on siis alkanut! :D välillä ollaan useampikin tunti putkeen hereillä tyytyväisenä, jolloin äiti pääsee nauttimaan typyn ilmeistä, örinästä ja lautasen kokoisista silmistä <3 sunnuntaina taisin saada ensimmäisen tarkoituksellisen hymynkin :')

Ensimmäisenä viikkona kotona mulle nousi mysteerinen kuume, jonka syy ei oikein selvinnyt, mitään muita oireita kun ei ollut (suurimpana huolena oli toki kohtu- tai rintatulehdus mutta mitään näihin viittaavaa ei löytynyt)! Muutaman kuumepäivän jälkeen tunsin kurkussa ja korvissa orastavaa kipuilua vaikka nielurisani poistettiin viime keväänä toistuvien nielutulehdusten takia. Kävin terveyskeskuksessa kuitenkin varuiksi otattamassa nielunviljelyn. Nappasivat siinä ohimennen myös tulehdusarvon joka olikin mojovat 141 - ja ei kun lääkärille! Nielussa näkyi peitteitä joten sain antibioottikuurin samantien ja jäätiin odottelemaan viljelyn tuloksia. Kuuri puri heti ja vointi koheni huimasti, mutta parin päivän kuluttua viljelyn tuloset näyttivät negatiivista! :o söin kuitenkin kuurin loppuun ja niin jäivät kurkkukipu ja kuume, liekö vain jotain jylläävää pöpöä, mene ja tiedä, mutta pääasia että päästiin takaisin terveiden kirjoihin! Typyn hoivaamiseen kuumeilu ei onneksi vaikuttanut, onneksi mies oli (ja on edelleen) isyyslomalla joten hän passasi ruoat ja herkut nenän eteen ja hoiti meitä <3 Nyt ollaan kuitenkin päästy vaunulenkkeilyn ja touhuamisen makuun, ollaan käyty ruokakaupassa, vähän kyläilemässä ja neuvolassa. Ihanaa arkea siis! Mies palailee töihin pääsiäispyhien jälkeen, sitten alkaa meillä taas uudenlainen arki :) kotiäitiys, here I come!

Aatu-koira on ottanut uuden laumanjäsenen vastaan tosi hienoin isoveljen aikein, kuten oletettiinkin. Kova poika on vahtimaan, haistelemaan ja suukottelemaan. Jokainen vaipanvaihto seurataan silmä tarkkana ja yöllä välillä herää pedistään ja seuraa meitä sohvalle tsekkaamaan että se imetys varmasti hoituu hyvin ;) muutama ensimmäinen yö vahdattiin jokainen mun ja typyn liike, mutta nyt on rauoittunut niin ettei ihan jokaista syöttöä tarvitse välttämättä nousta seuraamaan :D yhtään ei tarvitse pelätä Aatun läsnäoloa typyn kanssa, hyvin voidaan hengailla lattialla koko porukka vierekkäin kun Aatu tosi kauniisti makoilee typyn vieressä, kiehnää ja pistää päätä hänen masulle. Hellyyttävä näky!

Vahtivuorossa!

Aatu vietti lauantaina 5-vuotissynttäreitään! Isä oli järjestänyt Aatulle kunnon synttärijuhlat, kutsut lähetettiin perheelle ja ystäville ja kakkukuva-tilaus tehtiin hyvissä ajoin. Synttärisankarilla oli juhlapäivänään Mikki Hiiri-rusetti kaulassaan ja hän onnellisena vastaanotti vieraat ja monet lahjapaketit ;) Sankarin lempiruoan, eli kalan, innoittamana juhlissa syötiin lohikeittoa ja sämpylöitä, jälkkäriksi oli nameja, mokkapaloja, minun tekemä vaniljainen mangohyydykekakku ja isän ja äitipuoleni väsäämä iso täytekakku johon he olivat tilanneet kakkukuvan Ullan Unelmasta, kuvassa komeili tietysti hieno mäykky herra kesänurmikolla!

Isän teettämä kutsu Aatun pirskeisiin! On se hönö! :D

Juhlat olivat tosi onnistuneet, niin ihana juttu että iskän porukka halusi tuollaiset järjestää pienelle karvavauvalle! Oli ihana nähdä kerralla kaikkia läheisiä, typyä en paljon juhlissa ehtinyt hoitaa kun hän lensi sylistä syliin ihasteltavana <3 juhlista mies siirtyi varpajaisiinsa ja me matkattiin jatkamaan leppoisaa iltaa kotiin! Oli mukava päivä :) Sunnuntaina sitten sattuneesta syystä pötköteltiin vain kotosalla, käytiin vaunuilemassa ja katseltiin telsua.

Synnytyksestä on nyt tosiaan se 2,5 viikkoa ja olen palautunut kyllä todella hyvin! Selvisin tosi vähällä koko prosessista, kätilökin tokaisi meille että "tervetuloa uudelleen, teidät on luotu tähän hommaan!" :D Ulkoilu maittaa vaikka toki ollaan vaunuilut otettu vielä tosi rauhaksiin! Vasta jälkitarkastuksen jälkeen aion jatkaa siitä mihin jäin ennen raskautta liikunnan osalta, juoksuaskeltakaan en uskalla ottaa ennen sitä! Nyt nautiskellaan vielä rauhallisesta menosta :)

Itse synnytyksestä aion kyllä varmasti kirjoittaa oman juttunsa, on sitten kiva että siitä jää itsellekin jotain konkreettista jos ajan kuluessa meinaa unohtaa kuinka se homma etenikään :) juuri katselin kännykästä sairaalassa otettuja kuvia ja sydän meinaa pakahtua! Voi sitä tunnetta kun ensimmäisen kerran näki tuon mustahiuksisen nyytin siinä sairaalapedillä, josta sain hänet ihokontaktiin samantien... <3 ei tätä voi sanoilla kuvata tai rahalla mitata, on se niin äitin mussukka.

Nyt täällä odotellaan että typy heräilee päikkäreiltään, jos lähdettäisiin sen jälkeen käymään mun äidin luona kahvilla? Katsotaan kuinka kauan uni vielä maittaa :)

ps. En aio laittaa tänne blogiin typystä lainkaan kasvokuvia, haluan parhaani mukaan varjella tuota pientä nassua ja olla tarkkana sen suhteen mitä tietoa hänestä internetin syviin syövereihin laitan. Tämän varmasti jokainen vanhempi ymmärtää :) Facebookin kaverilistan siistin jo raskausaikana vain sellaisiin ihmisiin keihin koen voivani luottaa ja keiden kanssa olen todella tekemisissä - näin voin sinne hyvillä mielin laittaa muutamia kuvia ihasteltavaksi meidän rääpäleestä.

Suurta rakkautta pienessä paketissa

Hän on täällä! <3

Keskiviikkona 11.3. (rv 41+4) syntyi meidän maailman rakkain pieni rääpäle <3 Synnytys itsessään oli positiivinen ja ihana kokemus, kaikki sujui meillä oppikirjamaisesti vaikkakin vauhdilla - lapsivedet meni kotona klo 16 ja typy putkahtikin maailmaan jo klo 20.37! 

Perjantaina lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen saatiinkin jo kotiutumislupa kun voitiin typyn kanssa molemmat hyvin! Oli ihana päästä kotiin ja elo perheenä on lähtenyt upeasti käyntiin, Aatustakin on kuoriutunut hyvin innokas isoveli joka vahtii typyn jokaisen syötön ja äännähdyksen :)

Voi tätä onnea, pientä ja somaa, niin kaunista ja vieläpä aivan omaa! <3

rv 40+4

Täällä nautiskellaan vielä olosta masun kanssa! Tänään meillä on täynnä viikkoja 40+4 ja vointi edelleen mitä mainioin! :) tämä odottaminen on itseasiassa aika jännittävää ja ihanaa, jotenkin taianomainen fiilis käydä illalla nukkumaan kun ei ikinä tiedä mitä tuleva yö tuokaan tullessaan... <3
Vaikka kyllä tuo puhelimen pärinä ja muiden malttamattomuus aiheuttaa ylimääräisiä huokauksia päivän mittaan... :D laskettupäivä kun saapui on whatsapp täyttynyt päivittäisistä kyselyistä ja vanhemmat soittelevat aamuin illoin kyselläkseen mahdollisia tuntemuksia. Isä jo meinasi että tämä on huijausta koko juttu, ei sieltä mitään vauvaa ole tulossa että mulle on vain iskenyt keskivartalolihavuus! :D Toki malttamattomia ollaan mekin eikä sitä haluaisi odottaa enää minuuttiakaan tuon pirpanan saapumiseen, mutta on hän sieltä tulossa, ihan varmasti! Joten rauhallisin mielin ja hyvin fiiliksin! Viime yönä tunnusteltiin taas parit napakammat supparit mutta niin heräsin tyytyväisenä vasta miehen herätyskelloon :D

Tänään käytiin neuvolassa jossa kaikki oli jälleen hyvin, typyn päätä ei taaskaan saatu tuntumaan kun on niin syvällä lähtökuopissaan! Siellä hän möngersi ja puski jalkapohjiaan terveydenhoitajan kättä vasten :) Edelleen on reipas tapaus liikkumaan eikä ole tarvinnut huolestua. Kovin hän on nyt alkanut jalkojaan siellä suoristelemaan ja monta kertaa päivässä tunnen ja näen jalkapohjan kylkeäni vasten.

Laskettuaika!

Pallomasu <3 ja vieläkin ilman
raskausarpia, so far!

Kelit ovat olleet lähipäivinä aika surkeita loskaisuuden ja tuulen vuoksi. Urhea lenkkikamuni ei kosteilla ilmoilla suostu kaveriksi, joten päivittäiset happihyppelyni olen tehnyt nyt itsekseni. Nythän on luvattu kyllä loppuviikosta jo selkeämpää ja ensi viikollekin jopa +10 astetta! Saataisiin kaikki tiet suliksi vaunulenkkejä varten, deal! ;)

Ollaan miehen kanssa paisteltu välillä iltapalaksi banskulettuja (siis ihan vain kananmunia, banaania ja kardemummaa) joita ollaan sitten herkuteltu kreikkalaisen jogurtin ja marjojen kera. Ei pöllömpää, vaikka onhan noiden paistaminen enemmän taitolaji kuin tavan lettujen.

Surrurr, vähän kardemummaa joukossa!

Ja eilen tein yhtä ihan lempiruoistani, italianpataa! Ei siitä kauniita kuvia saa kun muistuttaa lähinnä koiranruokaa, mutta niin mielettömän hyvää! Meidän pataan upotettiin tällä kertaa perinteisesti naudan jauhelihaa, pätkittyä täysjyväspaghettia, tomaattimurskaa ja -pyrettä, sipulia, valkosipulia, herne-maissi-paprikaa... herkkua vielä tänäänkin lounaaksi lämmitettynä!

Ready, set, eat!

Nyt taidan mennä keittämään teetä ja pilkkomaan päärynää välipalarahkaani. Se on muuten hankalaa tässä lasketun ajan hollilla oleilussa, mitä ostaa ruokakaupasta? Nyt on todella joutunut miettimään minkälainen leipäpakkaus kannattaa ostaa tai kuinka niitä hedelmiä kannattaa hamstrailla, jos yhtäkkiä ollaankin monta päivää poissa kotoa. Mua kirpaisee heittää mitään ruokaa roskiin joten kovin sitä koittaa pohtia ostokset niin että niillä pärjätään ja nakataan tarvittaessa pakkaseen. Nyt ollaankin tehty pienempiä ruokaostoksia ja käyty kaupassa usemmain, kun yleensä tehdään isot ostokset kerran viikossa ja välissä käydään tarvittaessa kerran hakemassa tuoretta leipää, maitoa tai hedelmiä tms. Mutta eipä tätä enää kovin montaa päivää voi olla pohdittavana ;) Viimeistään ensi viikolla meitä onkin yksi enemmän... <3

Still in one piece!

Heipsansaa!

Helmikuu on pian jo vaihtumassa maaliskuulle, hurjaa! Meillä on laskettuaika nyt tulevana lauantaina, 28.2., saas nähdä mille kuukaudelle typy haluaa syntymäpäivänsä asettaa - täällä odotetaan jo malttamattomana hänen saapumistaan! :) ollaan kuitenkin rauhallisin mielin, vointi on edelleen mitä mainioin joten olo ei ole millään muotoa tukala, nautitaan siis vielä täysillä raskaudesta! Tätä tulee varmasti vielä ikävä, saas nähdä kuinka kauan synnytyksen jälkeen sitä vielä havahtuu kuulostelevansa potkuja ja möngerryksiä.

Tässä ollaan saatu nauttia aivan mielettömistä keleistä ja ulkoilusta! Ollaan päästy Aatu-koiran kanssa vetämään meidän jokapäiväinen tunteroinen raikkaassa ja kauniissa ulkoilmassa - vauhti ei meikäläisellä enää päätä huimaa mutta kyllä tuo aurinkoenergia on aivan omaa luokkaansa :) kohta päästäänkiin vetämään lenkit vaunujen kanssa!

En ole malttanut pitää kännykkää taskussa kun aurinko on häikäissyt silmiä, vaan kuvia on tullut napsittua luvattoman paljon. On nämä vuodenajant vain ihania!

Mies ajoi meille moottorikelkalla polut tulitikkutehtaan
raunioiden ympäri!

Viime keskiviikon iltapäivän aurinkoa ihastelemassa takapihalla,
tästä lumesta on jo suurin osa sulanut viikonlopun sateiden jälkeen!
Enää ei kannata joen jäällä moottorikelkkailla ;)

Mies vietti helmikuun alussa myös pari lomapäivää ja nautiskeltin pitkästä viikonlopusta! Käytiin shoppailemassa, lenkeillä, ystävillä kahvittelemassa ja löydettiin yksi aivan mieletön nepalilainen ravintola! Sen innoittamana yritettiin lauantaina tehdä nepalilaista kotonakin kun keittiössä valmistui kanaa maapähkinä-kookoskastikkeessa jota herkuteltiin basmatiriisin ja itsetehdyn naan-leivän kera - ensimmäiseksi yritykseksi olihan se ihan ok muttei mikään makuelämys :D ehkä ensi kerralla paremmalla onnella kun testataan butter chicken-reseptiä, voi nam!

Laskiaisena nautittiin perinteistä kun hauduteltiin
hernekeittoa! Keittoon hyödynnettiin joulukinkun
jämät pakkasesta.

Laskiaisena saatiin ystäviä kylään ja tarjolla oli
tietysti laskiaispullia! Mies vaivasi taas ihanan
litran pullataikinan joista pyöräytin myös
vaniljatäytepitkoja pakkaseen vierasvaraksi.

Arkipäivän lounasta! Kunnon salaatti maistuu aina,
tähän päätyi jääsalaattia, kurkkua, tomskua, paprikaa,
ananasta, aurinkokuivattuja tomaatteja, raejuustoa ja
cashewpähkinöitä. Kylkeen vielä jälkiuunileivän viipale
ja iso lasillinen vettä, niiiin hyvää!

Tänään meillä on siis raskaus edennyt viikoille 39+2 eli meneillään on raskausviikko 40, huomenna olisi taas neuvola jossa päästään kuulemaan meidän tuoreimmat kuulumiset ja typyn jumputukset :)
Viime käynnillä 1,5viikkoa sitten kaikki oli oikein hyvin, hemoglobiinikin oli hienosti 131! Kova hän on edelleen liikkumaan ja melskaamaan, eipä ole vielä tarvinnut huolestua tai tehdä liikelaskentaa. Mies välillä pelästyy kun saatan yhtäkkiä havahtua haukkaamaan henkeä ja laittaa kädet vatsalle - "Ei mitään hätää, joku vain yrittää muovata kylkiluuni uudelleen.." :D En olisi ikinä osannut kuvitella että voisin viimeisillä raskaushetkilläni näin hyvin. Toki lantiossa huomaa että jotain tapahtuu ja edelleen yölliset kymmenet asennonvaihdot ja pissareissut kuuluvat asiaan, mutta muutoin voin aivan kuin ennenkin? Masu ei ahdista, ei närästä, ei kiristä, ja koen itselläni olevan vielä ns. hyvin tilaa. Mitään synnytystä ennakoivia merkkejä ei siis ole ollut ilmoilla, vaikkakin olen havahtunut välillä eriskummallisiin tuntemuksiin eriskummallisissa paikoissa ja öisin muutamiin kipeämpiin supisteluihin. Olen kyllä todella tyytyväinen ja onnekas että typy on viihtynyt yksiössään tänne asti, neuvolassa ja sairaalassa kun ollaan oltu huolissaan että tämä olisi ollut liian kiireinen yksilö kun kohdunkaula oli osoittanut huolestuttavia pehmenemisen merkkejä jo aikaisin toisella kolmanneksella - ihana juttu että hän on malttanut siellä kasvaa ja kehittyä rauhassa ja saada kaikki edellytykset terveeseen alkutaipaleeseen meidän luona <3
Toki mielessä lähestyvä synnytys on useita kertoja päivässä, ja melkeinpä joka aamu ensimmäinen ajatus on ettei se lähtö tullut tänäkään yönä :D jotenkin synnytyksen kuvittelee käynnistyvän yöllä, vaikka kuulin juuri isäni vaimolta kuinka hänen poikansa synnytys käynnistyi keskellä päivää, kun lapsivedet menivät hänen ollessa kassajonossa ruokakaupassa?? Voi apua, ehkä joo yöllä mielummin! Sairaalakassi ollaan pakattu valmiiksi ja siellä on miehelle myös vaihtovaatteet, toivomme nimittäin kovasti saavamme perhehuoneen. Aatu menee "papalle" hoitoon kun me ollaan synnärillä joten voidaan molemmat rauhassa miehen kanssa siellä tuijotella, ihastella ja tutustua meidän rakkauspakkaukseen. Ihan kuin Aatu olisi nyt aistinut että meidän lauma olisi kasvamassa - se käy aika-ajoin pyörähtämässä vauvanhuoneessa, ikään kuin tsekkaamassa olisiko siellä ketään? Isoveli valvoo! :)

Neuvolalääkäri

Tänään tiistaina (meneillään raskausviikko 36) meillä oli äitiysneuvolan viimeinen lääkärikäynti! Kaikki on kuulemma "valmiina", että nyt vain odotellaan typyn päätöstä siirtyä masusta virallisesti meidän luokse <3 kaikki arvot olivat jälleen kunnossa, sisätutkimuskin tehtiin ja kohdunkaula on pehmeä, lyhentynyt ja typy edelleen napakasti kiinnittyneenä ja laskeutuneena. Olen myös nyt viimeisen viikon sisään kokenut ensimmäisiä kivuliaita supistuksia! Olen ihan havahtunut siihen kun vatsa vetäytyy kivikovaksi samalla alaselässä ja alavatsassa kramppaa menkkakipumaisesti eikä mikään asento helpota sitä tunnetta. Aikamoisia juilimisia on tuntunut myös häntäluun alueella etenkin rasituksen yhteydessä, jota lääkäri ei sen kummemmin edes tutkinut, tai ei ainakaan siitä ääneen maininnut. Tästä kuitenkin juteltiin ennen sisätutkimusta ja on kyllä hyvin yleinen vaiva ja erityisesti varmasti meillä typy on asettautunut hyvin syvälle lantioon. Kaiken kaikkiaan lääkäri oli tyytyväinen raskauden kulkuun, olen pysynyt aktiivisena ja hyvinvoivana ja myös vauvalla vaikuttaa kaikki olevan mitä parhaiten :) ultrausta ei tähän käyntiin kuulunut joten emme saaneet minkäänlaista painoarviota joka ois ollut niin mielenkiintoista! Sf-mitta kasvaa kauniisti edelleen alakäyrän tuntumassa. Seuraava neuvolakäynti olisikin sitten jo parin viikon päästä! Viikonloppuna mies asensi myös Isofixin autoon ja siellä se kaukalokin jo odottaa matkustajaansa. Mikäs meidän tässä odotellessa <3

Neuvolasta kotiutuneena!

Meidän typylle syntyi sunnuntaina uunituore serkkupoika, kun mieheni veljen perhe kasvoi ihanalla pienellä ihmisellä! <3 Tänään he ovatkin jo kotiutuneet sairaalasta, joten viimeistään viikonloppuna päästään tutustumaan tähän uuteen tulokkaaseen.

Viime viikonloppuna juhlistettiin isäpuoleni 50-vuotispäivää! Siellä oli tupa täynnä rakkaita ihmisiä ja pöydät notkuivat ruoista. Itse leipasin sankarille täytekakun, jonka pohjina oli kaksi vaaleaa ja yksi tumma kääretorttupohja ja täytteenä äidin tekemää vadelma-mustikkahilloa, vaniljaista kermavaahto-rahkaseosta ja banskuviipaleita. Kakun koristelin kermalla, pensasmustikoilla ja vadelma-marmeladisydämillä :) Kuvaa en kyllä tajunnut luomuksesta ottaa, mutta herkullinen siitä tuli, ei liian makea!

Pensasmustikoita riitti onneksi väliapalarahkaankin!

Viikonloppuna meillä kahvitteli myös appivanhempani ja heidän duracell-koiransa Allu. Meidän Aatu ja Allu ovat parhaat kamut ja kyllä oli taas matot rullalla siitä rallista... Samalla kun poitsut hilluivat me juotiin kahvit ja teet, ja saatiin herkutella mustikkapiirakalla :) tein piirakkaa ison pellillisen josta riitti useita paloja myös vierasvaraksi pakkaseen. Käytän piirakoissa edelleen vain ja ainoastaan tätä Kodin Onnin reseptipohjaa joka vain on yksinkertaisesti kaikista helpoin ja herkullisin! Miksi sitä hyvää vaihtamaan ;) Mustikoiden lisäksi upotin piirakkaan myös loput viime kesän mustaherukoista ja päälle levitin vaniljasokerilla maustettua kreikkalaista jogurttia, nam!

Piirakkatehtailua! Valmiita paloja pakkaseen
vierasvaraksi :)

Tämän tarkempia kuvia ei näistä Touho-Toopeista saa otettua.

Tänään neuvolan jälkeen riensin suoraan kampaajalle saamaan esteettistä ensiapua tämän tyvikasvuni kanssa. En ole nyt raskausaikana halunnut värjätä hiuksiani ns. päänahkaa myöten jonka vuoksi tyvikasvua ollaan piilotettu vain raidoittamalla. Kampaajan jälkeen nappasin melkein siitä naapurista mukaani paikkakuntamme fb-kirppiksen sivuilta siskoni bongaaman Baby K'tan-kantoliinan (linkki) enkä malta odottaa että pääsen tuota testailemaan! :) tämä kantoliina on enemmän rintareppumainen vaihtoehto kuin tavallinen liina jonka koen itselleni jotenkin epäkäytännölliseksi... tämäkin ostamani yksilö oli täysin käyttämätön koska kyseiselle äidille ei vain ollut tullut sille tarvetta. Saas nähdä kuinka meidän käy, onneksi tässä lähipiirissä riittää näitä äityleitä joille tuon luovuttaa mikäli ei sovi omaan käyttöön :)

Kuulumisia!

Päivän ihana hetki; kello lähenee puoltapäivää, ulkoilut hoidettu, pyykkikone hyrrää ja lasagne muhii uunissa! Tässä välissä on hyvä pyörähtää blogissa kunnes jatkan pikkuruisten vaatteiden silitystä ja kaappiin asettelua :)

Nyt meillä on käynnissä 35-raskausviikko ja voidaan edelleen hyvin! Juuri miehen kanssa juteltiin kuinka kivasti koko raskausaika on tähän asti sujunut, ilman sen kummempia kommervenkkejä tai vaivoja, ollaan jälleen oltu äärimmäisen onnekkaita! Toki tässä loppuraskaudessa alkaa kroppa selkeästi olemaan suuremman rasituksen alla, mutta enpä niitä nyt vaivoiksi edes lukisi, kaikki kuuluvat asiaan ;) Meillä on koko raskauden typy ollut hyvin syvällä lantiossa, mikä varmasti on helpottanut omaa oloa; en ole kärsinyt närästyksestä, hengenahdistuksesta, valtavasta vauvavatsasta tai "tilanpuutteesta"- toki tämä on asettanut enemmän rasitusta lantiolla ja alaselälle, mutta ollaan pysytty hyvässä kunnossa kun pitää itsestään huolta! Syö hyvin, monipuolisesti ja pysyy aktiivisena eikä jää sohvalle rötväämään. Yöt olen ainakin toistaiseksi saanut nukuttua hyvin vaikka ne ovatkin erilaisia tavalliseen verraten. Vessassa käyn 1-3 kertaa yön aikana ja joudun lantioon kohdistuvan paineen vuoksi vaihtamaan kylkeä useita kertoja yössä, mutta onneksi hyvät unenlahjat omaavana yksilönä olen hereillä juuri sen 10 sekuntia ja heti takaisin höyhensaarille! :D Nyt ihan viime viikkoina on lantio alkanut myös paukkumaan mielenkiintoisesti yöllä kylkeä vaihtaessa, tiedättekö sen tunteen kun esim. polvi tuntuu olevan "huonosti" ja se pitää naksauttaa? Samanlainen tunne on tuolla lantion ja alaselän hujakoilla ja voi sitä autusta tuntetta kun lantio paukahtaa, ah! Ihme juttuja :D myös harjoitussupistuksia on edelleen runsaahkosti, mutta eivät ole mitenkään kytketty rasitukseen joten lääkärin mukaan saan jatkaa samaa touhotusta!

VAROITUS; paljasta pintaa!

rv35

rv35

rv35

Kuten kuvista näkyy, masu voi hyvin! <3 ihokin on pysynyt todella hyvässä kunnossa, olenkin sitä öljynnyt ainakin kerran päivässä neljännestä raskauskuukaudesta eteenpäin. Toistaiseksi olen säästynyt ilman raskausarpia, aika vielä näyttää ehtiikö niitä ilmaantua. Raskausarpien syntyhän on kiinni perimästä, ei niinkään ahkerasta rasvailusta tai sen puutteesta. Siskoni on ainakin säästynyt valtavien vauvamasujensa kanssa ilman arpia, mutta tulevat jos ovat tullakseen. A tiger has earned his stripes, vaimikäsenytoli?<3 Loppiaisen jälkeen käytiin neuvolassakin jossa kaikki oli kunnossa! Paino on noussut oppikirjamaisesti ja maltillisesti, verenpaineet ja hemoglobiini pysyneet hyvinä ja typy melskasi taas sykkeitä kuunnellessa kuin viimeistä päivää! :D hän oli myös jo laskeutunut ja kiinnittynyt lantioon joten on jo lähtökuopissaan. Kun nyt tovin vielä kypsyttelisi siellä, vaikka täällä on kaikki jo valmiina pientä ihmistä varten + malttamattomat äiti ja iskä ;)

Ajan olen nyt hyödyntänyt kaikkeen käytännölliseen! Typyn vaatteet on pesty ja ollaan tehty niin ruokia kuin vierasvarojakin pakkaseen ensimmäisten kotiviikkojen ajalle. Tällä hetkellä pakkasesta löytyy raakapakastettua makaronilaatikkoa ja kohta annoksittain lasagnea, korvapuusteja, voisilmäpullia ja mokkapaloja sekä huomisen jälkeen myös kardemummapiirakkaa ja marjapiirakkaa :)

Juuri pohdin anopille, että ainoa puuttuva juttu typylle on
joku talvihaalari - samana iltana meille kuljetettiinkin
tälläinen pieni ihanuus! Laadunvalvojakin antoi hyväksyntänsä
ja änki kuvaan mukaan ;)

Joululomalla miehen tekemä upeasti kohonnut
litran pullataikina!

...ja mars pakkaseen!

No mutta jopas on taas turistu tyhjiä, the story of my life! :D Nyt käyn kurkkaamassa kuinka lasagne voi uunissa ja jatkan noiden pienten vaatteiden järkkäilyä.