Vuokralaisen kuulumisia!

Tänä kesänä 15.7., samana päivänä kun siskontyttöni täytti 12 vuotta, nähtiin me jotain aivan mieletöntä. Siihen se pärähti ultraäänilaitteen ruutuun, pieni 1,5cm katkarapu joka oli oikeassa paikassa sydän läpättäen <3 "On täällä vuokralainen!" lääkäri naurahti ja me heti perään - Huh, ihanaa, siellä todella on joku!

Vihdoinkin! Oma äitiyskortti!

Tuona päivänä raskausviikkoja oli kasassa 7+3 ja pahoinvointi alkanut. Oikeastaan ensimmäinen päivä kun se äklötys iski, oli 7.7. eli meidän hääpäivä. Jouduin silloin koko päivän lipittämään appelsiinimehua kun pyörrytti ja heikotti samalla kun nälkä oli aivan valtava mutta mitään ei olisi tehnyt mieli laittaa suuhunsa. Ja siitä se sitten eteni niin, että aikalailla raskausviikot 7-10 meni valehtelematta jatkuvasti syödessä. Ruokaillessa ja noin tunti ruokailun jälkeen oli hyvä olla, sitten olikin taas jo pakko napata jotain suuhunsa. Myös väsymys oli aika eeppistä, tunnin päikkärit vähintään 10 tunnin yöunien lisäksi auttoi selviytymään työpäivästä, mutta muutoin olinkin aika ulapalla! Mutta silti, tuo oli ihanaa aikaa <3 Meillä oli ihan mieletön pieni salaisuus josta tiesivät vain lähimmät perheenjäsenet ja ystävät, ja todella nautin jokaisesta yökkäyksestä ja haukotuksesta! Ne eivät tulleet itsestäänselvyyenä ja ne muistuttivat siitä, että meidän perhe olisi helmikuussa kasvamassa yhdellä pienellä ihmisellä!

Tästä epätodellisesta näystä se kaikki alkoi <3

Vointi alkoi tosiaan helpottaa aikalailla siinä 10-viikon hujakoilla, kun eräs aamu havahduin siihen että pääsin sängystä ylös ilman suolakeksiä! Siitä alkoikin tämä "epäuskon kausi", kun raskausoireet ovat tipotiessään, vatsa ei ole vielä suuri eikä mitään liikkeitäkään tunnu, onkohan sitä raskaana edes ollenkaan? Onneksi niskapoimu-ultrassa näkyi ruudulla taas huojentava näky, nyt jo melkein 9cm pitkä pieni ihminen joka siellä venytteli ja rapsutteli kasvojaan. Ja hän oli heti meidän vauva!<3

No words needed here. <3

Alkuraskaudessa hormonien (tai hyvin maistuneen ruoan...) aiheuttama vatsan turvotus oli myös melkoista, varsinkin iltaisin tuntui että meikäläisen pötsi oli kuin puolessa välissä raskautta, mutta rauhoittui siitä viikkojen kuluessa. Raskausviikot 12-15 olivat kummalliset; oireita ei ollut lainkaan, turvotusta ei lainkaan, olo oli jopa pelottavan normaali. Seuraavalla viikolla kuitenkin havahduin pieneen kumpuun alavatsallani ja nyt muutamana päivänä olen havahtunut kummalliseen "surinan" tunteeseen tai hassuun muljahdukseen, tälläkin hetkellä - liikkuukohan siellä joku? Elämme siis jännittäviä aikoja! :)

Nyt meillä on käynnissä 17 raskausviikko, ja masu tuntuu pyöristyvän ja selkiytyvän päivä päivältä enemmän! Mieskin nauroi tiistaina metsästysreissulle lähtiessään, että mitenköhän paljon se ehtiikään nyt viikossa kasvaa kun hän palaa kotiin - no paljon! Jostain se on tuohon hetkessä putkahtanut, ja se on ihana.

Kummallinen uloke!

Tärkein juttu itselle nyt raskausaika on ollut ravinto ja erityisesti ruokarytmi. Suurempia äklötyksiä kahvin lisäksi ei ole tänä aikana kehittynyt, joinain viikkoina en voinut kuvitellakaan syöväni ruisleipää tai rahkaa, mutta nyt ne maistuvat taas oikein hyvin! Makeita ei kylläkään tee kummemin mieli, mikä on erikoista. Olen aina ollut oikein sokerihiiri, viikon kohokohta on ollut se lauantain irtokarkkipussi ja kaikki makea on maistunut meikäläiselle suolaista paremmin, sipsejä ei meillä syöty lainkaan. Tämä onkin nyt kääntynyt vähän päälaelleen, kun juhannuksen jälkeen en ole ostanut sitä lauantain namipussia kun ei vain ole tehnyt mieli???? Yksittäinen karkki tai suklaapala siellä täällä maistuu ihanalle, mutta siihen se on jätettävä sillä todella huono olo iskee herkästi. Mutta en kyllä valita, ehtii sitä karkkia taas nassuttamaan, aivan varmasti ;) Ruoka on kyllä maistunut ihan todella hyvin, siis kunnon kotiruoka! Voisin vaikka aamupalalla herkutella jauhelihakeitolla, mutta joku roti sentäs. Kaksi lämmintä ateriaa syön aikalailla päivässä, muutoin mennään välipaloilla jotka ovat olleet puuroa, rahkaa, marjoja, hedelmiä ja ruisleipää täytteineen. Edelleen täytyy pitää kiinni tasaisesta ruokarytmistä ettei supernälkä iske, olen pyrkinyt sitten kompensoimaan annoskoossa sen verran ettei tulisi ihan tuhottomasti syötyä vain syömisen ilosta!

Aika kyllä menee aika hurjaa vauhtia, ajatella että muutaman viikon päästä ollaan jo puolivälissä raskautta? Meillä on tulossa kyllä ihana syksy ja talvi; jään "kesälomalleni" jo marraskuun lopussa kun äitiysloma alkaa vasta tammikuun puolella! Saadaan rauhassa touhuta joulujuttuja ja lastenhuonetta<3 En malta odottaa!